27.11.2014 ”Muutos on ainoo mikä pysyy”

Lappi – täällä sitä vihdoin ollaan. Unelmia on työstetty todeksi ja täällä sitä eletään taas keskellä yhtä niistä. Keskellä muutosta halusin antaa aikaa itselleni ja ajatuksilleni, kunnes taas palaisin rustailemaan mietteitäni ääneen. Mutta elämän virta vie eteenpäin ja tässä sitä taas naputellaan, asian äärellä ja hieman sivussakin. J

Viimeinen ilta Intiassa <3

Matkalla uuteen ja tuntemattomaan :)

”Muutos on ainoo mikä pysyy

Aika ei tuu keltään kysyyn
Että haluuksä kasvaa, haluuksä kypsyy
Pakko se on hyväksyy”

Mikään ei ole pysyvämpää kuin muutos, ja sille antautuminen on edellytys jatkuvalle kehitykselle ihmisenä ja elämässä yleensä. Olemme hypänneet pois kaikesta pysyvästä, tietoisesti syleillen tuota muutoksen mahtia. Muutos on silti aina muutos. Intian sielua ja sydäntä hyväilevästä ilmapiiristä muutto tänne keskelle tyhjyyttä ja hiljaisuutta on tuntunut, hmm, monenlaiselta. Ajoittain olen ollut alakuloinen, ajoittain hyvin energinen, tyhjyyden tunne on täyttänyt sydämeni useana aamuna, luonnon rauhassa taas sydän on täyttynyt suurella rakkaudella elämää kohtaan. Olen antanut tunteiden tulla, olla ja mennä; olen tarkkaillut niitä kiitollisuudella. Kuinka etuoikeutettua onkaan, että saan seurata unelmiani ja oppia näin paljon. Ei polun olekaan tarkoitus olla suora ja mutkaton. Matkanteko olisi tylsempää vailla töyssyjä ja kumpareita.  J

Sielunravintoa uusilla kotikulmilla

Olen kiitollinen siitä, että Intia on nostanut pintaan niin paljon ja avannut minua enemmän kuin mikään muu. Herkkyys, jonka sallin luontaisesti päästä enemmän esille ja pintaan, on voimavara, josta voin ammentaa enemmän kuin uskoisinkaan. Myös se, että näkee elämän sävyt syvemmin ja kirkkaammin, on valtavan hieno asia, jota haluan vaalia, en suinkaan tukahduttaa. Ihmiset tekevät usein elämässään (tietoisesti tai vähemmän tietoisesti) valintoja perustuen siihen, mitä he olettavat ympäristön arvostavan, pyrkivät muuttamaan toimintatapojaan yleisesti arvostettuun suuntaan, eläen silti samalla suuressa arvoristiriidassa sisimpänsä kanssa. Kokisin kuitenkin että todellista rohkeutta on kohdata itsensä aidosti arvostaen, nostaen vaikkapa herkkyytensä aidosti esille, mitään lisäämättä tai vähentämättä.

Muistan, kuinka vuosia sitten kävin eräällä shamaanilla energiahoidossa. Hän aisti minussa paljon herkkää ja puhdasta energiaa, joka ei syystä tai toisesta pääse kanavoitumaan esille oikein. Tiesin jo silloin hänen olevan oikeassa ja matkani vievän minut kyllä ajallaan eteenpäin asian suhteen. Olen ollut lapsesta asti herkkä ja introverttiyteen taipuvainen. Moni viime vuosina minuun tutustunut ihminen on kokenut minun muuttuneen Intiassa suuresti. Kyse on vain enemmän siitä, että olen auennut, energia virtaa vapaammin ja sydämeni ohjaa toimintaani. Olen vain rehellisesti avoimemmin oma itseni. J Tuntuu että olen valmiimpi kohtaamaan muuttuvat olosuhteet ja kovatkin elementit pehmeydelläni, joustaen ja mukautuen, samalla säilyttäen oman tasapainoni. Shamaanin hoidossa käydessäni koin tiettyä arvoristiriitaa itseni ja silloisen ympäristöni kanssa, tunsin olevani liian kovien elementtien keskuudessa pystymättä kohtaamaan sitä piilottamatta herkkyyttäni. Tästä taas johtui epätasapainotilaa eläessäni pienessä sisäisessä valheessa itseni kanssa, joka on myös energiavarastoja kuluttavaa pidemmän päälle.

<3

Olen tietoisesti hakeutunut viime vuosina alueille, joissa haen rajojani persoonallisuuteni suhteen. Elettyäni elämääni hyvin itsekseni viihtyen, kirjojen parissa ja asioita pohdiskellen, on ollut opettavaista laajentaa laatikkoani näin paljon. Viihdyn rehellisesti sanottuna yhä parhaiten itsekseni, mutta ihmisten kohtaamisesta saan nykyään paljon enemmän kuin ennen, ja toivon myös voivani enemmän antaakin. Eräänlainen oppimatka on vuosien varrella tämäkin ollut takertumattomuuden suhteen, kuinka usein kuvittelemmekaan tiettyjen ominaisuuksien olevan vain synnynnäisiä tai pysyviä? On turhan helppoa määritellä ihminen introvertti-ekstrovertti – akselilla, koska useimmiten olemme kuitenkin jotakin siltä väliltä, ja erilaiset elämäntilanteet ja ympäristöt muokkaavat yllättävän paljonkin sitä, mihin akselilla sijoitumme. On helpottavaa oivaltaa seilattuaan kummallakin alueella, että puolensa kaikessa, ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla olemassa ihmisenä. Vuodenaikojen ja psyykkisen kuormituksen mukaan tilanteet yhä kohdallanikin vaihtelevat, Lappiin tultua olen viihtynyt itsekseni, lataillen akkuja luonnon helmassa tai joogamatolla. Energia tuntuu taas virtaavaan vapaasti, ja sydämestä kumpuava lämpö tuntuu vetävän puoleensa mielekkäitä asioita, tapahtumia ja kohtaamisia. Olen taas valmiimpi sosiaalisemmalle elämälle, sitä vallan kaivatenkin.

Kyllä luonnossa on ihmisen hyvä olla :)

Elämä on mielenkiintoinen matka. Kaikki tuntuu tulevan kohdalle oikeaan aikaan, vaikka aina sillä hetkellä ei siltä tuntuisikaan. Jos olisin jäänyt tällä kertaa saman tien Intian, palaamatta Suomeen, olisin ehkä tuudittautunut liikaa ulkoisen sydäntä ja sielun kasvua ruokkivan ilmapiirin voimaan. Muutettuani Lappiin näen entistä kirkkaammin sisäisen valon voiman. Voin ruokkia sitä missä vain, olin sitten temppelissä Intiassa tai joogamatolla tai hiihtoladulla Suomen Lapissa. Vaikka sydämeni jäikin Intiaan, haluan elää täysin rinnoin tätä hetkeä, nauttia yhteydestä luontoon ja olennaiseen. Pääsen jakamaan mahtavia kokemuksia liikkumisen riemun parissa ihmisten kanssa, toivottavasti antamaan työssäni asiakkaille elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Aivan mahtavaa. J Ensi vuoden lopulla palaan Intiaan, jonne jäi uskomattomia asioita ja ihmisiä. Mutta eihän elämän tarvitse olla kerralla valmista. Matkasta on tärkeää nauttia, osa asioista jää keskeneräiseksi, osan taas saamme valmiiksi ja jatkamme matkaa. Lopputulos ei niinkään kiinnosta minua, vaan kaikki mitä sitä ennen tapahtuu, on paljon mielenkiintoisempaa. J

Sydämen valoa kaikille ja terveisiä talven keskeltä  <3

Olen Karpo-poika, saatan vierailla tässä blogissa toisinaan :)