22.2.2015 Jooga on elämää – hiihdonopettajan elämää?

Terveisiä Lapista ja ajatusten ääreltä. Talvi on kulunut kuin siivillä enkä ole ehtinyt blogille omistaa aikaa tai ajatuksia muun mielekkään tekemisen täyttäessä arkea. Kevättä kohti jo kolkutellaan ja auringostakin alkaa vähitellen muodostua miltei päivittäinen tuttavuus. Näinhän elämä tasapainottaa itseään, pimeyden jälkeen ennemmin tai myöhemmin valo antaa kuulua itsestään. J

Voiko olla kauniimpaa?

Alkutalven lumoissa

Talvi on ollut aivan mahtava, Intiasta Lappiin sopeutumisen jälkeen Levi tuntuu enemmän ja enemmän oikealta paikalta. Enpä olisi tätä talvea halunnut missään muualla Suomessa viettää, takana on elämäni mahtavin ja antoisin talvi lumilajien ja ulkoilma-arjen parissa. Työskentelen siis täysipäiväisenä hiihdonopettajana Levin hiihtokoulussa, opettaen alppihiihtoa, lumilautailua, telemarkia, maastohiihtoa sekä soveltavaa alppihiihtoa. Olen tehnyt hiihdonopetustyötä aiemmin muun työn ohella viisi talvikautta, eli tämä on kuudes talvikausi työn parissa, mutta ensimmäinen täysipäiväisenä kausiopettajana. Liikunta-alalla ovat kuitenkin viimeiset vuodet kuluneet päivätyönkin osalta, joten ihmisten ohjaaminen on tullut enemmän kuin tutuksi. J Hiihdonopettajia kouluttaa Suomessa yksi taho, Suomen Hiihdonopettajat ry eli SHOry, vuonna 1966 perustettu yleishyödyllinen yhdistys. SHOry:n tehtävänä on kouluttaa ohjaajia ja opettajia kaikkien yllämainittujen lajien opetus- ja valmennustehtäviin sekä tarjota jäsenilleen monipuolisia jatkokoulutus mahdollisuuksia aina kansainvälisiä hiihdonopettajakursseja myöten. SHOry:n sivuilla koulutusjärjestelmästä kerrotaan seuraavaa:

Koulutusjärjestelmän pohjana on kolme yhdeksän päivän mittaista kurssia, joissa opetetaan tiedolliset, taidolliset ja opetukselliset valmiudet alppihiihdossa tai lumilautailussa sekä maastohiihdossa. Pitkien kurssien lisäksi koulutus sisältää lyhyempiä neljän päivän mittaisia moduuleja sekä kaksi hiihtokouluissa suoritettavaa harjoittelujaksoa.

Koulutusputki hiihdonopettajaksi aloitetaan alkeis- ja perustason taitoihin painottuvasta ohjaajakurssista, jolle jokaisen hiihdonopetuksesta kiinnostuneen on helppo tulla. Kurssille hyväksymisen edellytyksenä on hyvä lajikohtainen taito ja 18 vuoden ikä. Jokainen osallistuja voi suunnitella jatkokouluttautumisen omien kykyjen ja tarpeiden mukaisesti.

Suorittamalla koko koulutusputken, eli yhteensä neljä pitkää kurssia (pätevyys kahdesta lajista), sekä lumiturvallisuus-modulin ja yhden vapaavalintaisen modulin, sekä suorittamalla opetusharjoittelut kurssien välissä ja järjestämällä lumileirin hiihtokoululle, voi hakea kansainvälisen kattojärjestön ISIA:n (International Ski Instructors Association) jäsenyyttä, eli kansainvälistä hiihdonopettajan pätevyyttä (ISIA stamp). Kunkin kurssin päätteeksi testataan osallistujien taitotasoa sekä teoriatietoa testein ja kokein. Kurssilta seuraavalle jatkaakseen pitää taitojen ja tietojen olla riittävällä tasolla. Kansainvälisen hiihdonopettajan pätevyyden (ISIA stampin) suoritettuaan, pitää osaamista päivittää vähintään joka toinen vuosi SHOry:n moduleilla. Haasteita vielä löytyy vielä yksi askel ylemmäs, korkeampi ISIA-taso eli ISIA card. Tämän pätevyyden saa suoritettuaan suurpujottelurata-laskutestin hyväksytyissä rajoissa (häviämällä vain tietyn ajan FIS-pisteitä omaavalle esilaskijalle). Seuraava ISIA card – testi järjestetäänkin tänä keväänä huhtikuussa täällä Levillä. J

Kiitollisuutta :)

Itse pidän kaikessa itseni kehittämisestä ja haastamisesta, ja lähtiessäni tämän työn pariin tiesin jatkavani koulutuksia ensiaskelmaa pidemmälle. Opiskelin sittemmin Vuokatin urheiluopistossa SKI-Lat – tutkinnon (hiihdonopettajasuuntautunut liikunnan ammattitutkinto), jossa suoritin liikunta- ja ohjelmapalveluiden ammattitutkinnon sekä tuon ISIA – koulutusputken. Moni hiihdonopettaja ei jatka taitojensa kehittämistä ensimmäisen kurssin jälkeen, mutta Levillä on ollut mukava nähdä kuinka paljon hiihtokoulu tukee opettajiensa kouluttautumista! Vuosittain Levillä on useampi tilauskurssi sekä – moduli eri lajeista. Tänä talvena jatkoin itsekin kouluttautumista suorittamalla joulukuussa maastohiihto-modulin, sekä tammikuussa soveltavan alppihiihdon modulin. Itse olen kokenut kouluttautumisen myös työn sisällön mielekkyyden kannalta todella kannattavaksi jutuksi, koska mitä enemmän lajeja opettaa, sitä vaihtelevampia työpäivät ovat sisällöltään! Olisi kenties hivenen yksipuolista aurailla lasten kanssa koko talvi, mutta sen sijaan työpäivä, joka alkaa lautaoppilaan kanssa pitkällä (180minuutin) tunnilla paipissa ja tunturikierroksella, jatkuu brittiryhmän kanssa perinteisen hiihdon tekniikkaa opetellen ja päättyy edistyneen alppihiihto-oppilaan kanssa tekniikkaa hioen, on todella mielekäs ja tämän työn parasta antia!

Soveltavan alppihiihdon moduli oli yksi antoisimmista moduleista joita olen suorittanut

Perus office-näkymä, perfect ;)

Intian reissumme päättyi kuukauden intensiiviseen astangajooga-kurssiin Mysoressa, ja silloin pohdinkin paljon asana-harjoituksen, päivittäisen vipassana-meditaatio-harjoituksen sekä ylipäätään joogisen elämäntavan yhdistämisen helppoutta hiihdonopettajan fyysisesti aktiiviseen arkeen. Arki on ollut melkoisen tiivistä, koska työn ohella haluan kokkailla itse mahdollisimman tuoretta ja ayurvedisten periaatteiden mukaista (sattvista = mielen hyvien ominaisuuksien ruokkimiseen tähtäävää) kasvisruokaa sekä tietenkin tarjota virikkeitä ja liikuntaa Karpo-koirallemme ja opiskella hindiä ja espanjaa. J Joulukuussa kävimme Pyhällä vanhan Sveitsin hiihtokoulumme vuosittaisella itsenäisyyspäivän lumileirillä, kouluttauduin tosiaan joulu- ja tammikuussa hieman lisää, sekä kävimme tammi-helmikuun vaihteessa Hyvinkäällä järjestämässä Pepen kanssa toista kertaa suuren osanoton saavuttaneen FreeYourHeels Telemark Weekend – tapahtuman, joka sujui taas huikeissa merkeissä!

Pyhällä Sveitsin hiihtokoulun lumileirillä

FreeYourHeels 2015 Hyvinkäällä!

Aivan päivittäinen harjoittaminen ei ole ollut mahdollista, mutta koko alkutalven aamuinen astangaharjoitus pysyi säännöllisesti päivärutiineissa meditaatiota unohtamatta. Erillisiä pranayama-harjoituksia en ole tehnyt säännöllisesti, koska kaksi tuntia päivässä vipassana-meditaation harjoittamiseenkin tuntuu turhan haasteelliselta aikataulullisesti. Teen koko ajan parhaani, ja asanaharjoituksen teen yhä kuusi kertaa viikossa, vaikkakin kyseessä ei ole aina aamuinen parin tunnin astangaharjoitus, vaan osittainen astangaharjoitus tai useimmiten iltainen tunnin – puolentoista yin-joogaharjoitus. Kehollisesti olen äärimmäisen tyytyväinen asanaharjoitusten säännöllisyyteen ja siihen, kuinka auki ja hyvältä tuntuvana kehoni on säilynyt Intian jäljiltä. Olen toki myös putkirullaillut ja hieronut itse kehoani pitkien työpäivien jäljiltä, ja osittain kehoni on jopa notkistunut lisää. Jäykäksi en tosiaan enää itseäni kuvailisi ja näin sitä voikin päästää irti vanhoista käsityksistään sitoutuneen harjoittamisen kautta. Keho antaa periksi ja mieli ei koe tarpeelliseksi estää tätä edistymistä. Paikallinen joogasali, tänä talvena toimintansa startannut KuruYoga tarjoaa muiden tuntien ohella 90 minuutin yin-tunteja hieman yli 30 asteeseen lämmitetyssä salissa, joten olen käynyt noin kerran viikossa tekemässä yin-harjoituksen KuruYogassa ohjatusti. Etenkin pakkasten jyllätessä tämä on tuntunut todella ihanalta vastapainolta kylmälle ja harjoitus lämmössä on tuntunut todella hyvältä. Valtaosan harjoituksistani teen kuitenkin kotona.

Karpo joogaa mukana

Rakkaat <3

Olen tutustunut mielenkiintoisiin ja mukaviin ihmisiin täällä Levillä. Hiihtokoululla vastaanotto mukaan porukkaan on ollut todella tervetullut ja joukossa olenkin viihtynyt hyvin. Olen myös tutustunut ihmisiin hiihtokoulun ulkopuolelta ja saanut täten esimerkiksi apua Karpon hoitoon uudelta ystävältämme. J Naapurissamme asuu myös hollantilainen mies ja hänen kanssaan olemmekin vierailleet pariin otteeseen toistemme luona teekupposella. Hän on yritysmaailmassa, mutta kuinka mielenkiintoisaa onkaan löytää ajatuksista yhtäläisyyksia aivan erilaisista elämäntilanteista riippumatta. Erilaisiin ihmisiin tutustuminen ja heidän ajatuksistaan edes hippusen ymmärtäminen tuo kyllä paljon rikkautta elämään. J

Tässä kuussa luonamme vieraili myös ystävämme, joka on asunut Krishna-liikkeen ashramissa 17 vuotta ja astunut vuonna 2013 pois munkin elämästä yhä kuitenkin harjoittaen bhaktijoogaa. Hän tuli Leville järjestämään pari kurssia, kasvisruokakurssin sekä luennon mielen toiminnasta ja majoittui luonamme. Hänen vierailunsa innosti suuresti ja oli mukava jutella ruoasta, joogasta, Intiasta ja monenmoisesta muusta. Samaan aikaan ajoittui myös Nyt-liitteenkin uutisoiman amerikkalaisen bloggaajan ja joogaopettajan Camillen Lapin vierailu. Tutustuttuani KuruYogan taustaihmisiin tutustuin myös Camilleen, hänen tullessa luoksemme ystävämme kokkaamaan sattvisen kasvisruokapäivällisen ääreen jutustelemaan elämästä, joogasta ja reissaamisesta. Samaisena iltana KuruYoga järjesti myös Camillen ohjaaman yinjooga-session Taivaanvalkeat – nimisessä ihastuttavassa paikassa Könkään kylässä. Paikalle saapui pieni joukko ihmisiä ja Camille ohjasi tunnin reikihoidon kera. Ilta oli todella inspiroiva ja Camillen reikihoito teki todella hyvää. Olo tuntui pulppuavan hyvältä ja ajattelin miten mahtavaa onkaan, että muutan tänne Suomen ääriin, mutta silti oikeat asiat tulevat luokse ja palaset loksahtelevat kohdalleen tässä elämän palapelissä. Seuraavana iltana lähdin vielä opettamaan töiden päätteeksi Camillelle perinteisen hiihdon alkeita ja hiihdimme pienen lenkin, jutellen kokemuksistamme. Camille on ollut reissun päällä jo kolme vuotta myytyään omaisuutensa ja lähtiessään repun kanssa maailmalle. Kerroin Intian reissustamme ja tulevaisuuden suunnitelmistamme ja tulevista reissuistamme ja olisin voinut jakaa jutustelua vaikka kuinka pitkään. Jaoimme kokemuksiamme joogan polulta, miten olemme löytäneet henkisen harjoittamisen aikanaan, mitä se on tuonut elämäämme ja miten paljon ovia on turhasta henkisestä kuonasta luovuttuaan auennut ja kuinka valoisalta tulevaisuus näyttääkään!

Minä ja Camille Taivaanvalkeissa 

Camille

Juttelimme paljon siitä, kuinka jooga on elämää. Moni pitää joogaa vain asana-harjoituksena tai pranayama-harjoituksena tai meditaationa. Kuitenkin kaikki mitä teemme on joogaa, henkistä harjoittamista ja tietoisia askelia kohti suurempaa oivallusta ja yhteyttä. Matkustaminen on joogaa, työ on joogaa, myös hiihdonopetustyö on joogaa. Itseasiassa koenkin hyvin vahvasti kutsumukseni olevan ihmisten parissa työskennellessä ja tämä on yksi väylä toteuttaa sitä. Koen päivittäin suurta henkistä tyydytystä siitä, että saan olla mukana ihmisten polulla, vaikka sitten hiihdonopettajan muodossa; tarjoamassa oppia ja elämyksiä, rohkaisemassa kokeilemaan ja oppimaan uutta, antaessa eväitä epämukavuusalueelle, ja olemalla mukana kokemassa siitä iloa ja riemua, jota tunti voi parhaimmillaan tarjota! Itse saan myös oppia suuresti ihmisluonnosta päivittäin; epävarmojen ihmisten parissa, hiljaisempien tai puheliaampien ihmisten parissa, toisinaan haastavampien ihmisten parissa. Otan kaikki kokemukset kiitollisena vastaan: miten ikinä voisikaan ymmärtää ihmisluontoa laajemmassa kontekstissa ilman laajempaa kokemusta ihmisistä! Tämä on varmasti ajanut minua jo vuosia töihin, joissa olen ihmisten mukana matkalla, lyhyen kohtaamisen kautta tai vanhassa työssäni personal trainerina hieman pidemmälläkin taipaleella. J Täydellisintä tässä työssä tietenkin on se, että työhön yhdistyy rakkaus lumilajeihin ja saa myös jakaa intohimoani eteenpäin. Ja olla itsekin suksilla joka ikinen päivä. ;)

Maailman paras laji = telemark

Karpon kanssa hiihtämässä

Kevään lähestyessä tiedossa on vielä paljon laskemista, hiihtämistä ja harjoittamista (niin henkistä kuin fyysistäkin). KuruYogan poppoon kanssa olemme lähdössä tapaamaan erästä shamaania, joka sai kutsumuksen shamaaniksi jo vuonna 1985. Shamanismi on siis ikivanha luonnonuskonto, jota on harjoitettu niin Lapissa kuin muuallakin maailmassa tuhansia vuosia. Edessä on myös omaa vapaata laskemista ja reissuja, Pyhän Freekendiin maaliskuussa ja huhtikuun lopulla töiden loputtua myös Kilpisjärvelle ja/tai Ruotsin tai Norjan puolelle. Toukokuun alusta alkaen tarkoitus olisi tehdä kolme kuukautta kesätöitä ennen Etelä-Amerikkaan lähtöä. Kesätöiden osalta tulevaisuus on vielä avoin, mutta kaikki järjestynee ajallaan. J Rahaa pitäisi kuitenkin kerätä, jotta ensi talvena Intiassa voisin toisinaan popsia muutakin kuin riisiä, ehkäpä jopa hemmotella itseäni muutamilla aloo parathoilla! :D Tulen luultavasti kirjoittamaan muutaman postauksen ennen reissua, jonka startattua elokuun alussa blogi taas aktivoituu säännölliseksi reissublogiksi ja jatkuu aktiivisena aina Intiaan muuttaessani ja kertoillessani arjestani järjestön parissa ja askelista Buddhan jalanjäljissä Bodh Gayassa ensi talvena.

Mitä parhainta ja rakkauden täyteistä lähestyvää kevättä kaikille. Toivottavasti polkumme täyttyvät avoimuudesta ja myötätunnosta. Om mani padme hum <3

(lähde:google)