Viimeisiä päiviä Intiassa viedään, tällä viikolla palaamme
jo Suomeen suunnataksemme Lappiin Skiexpo – messujen jälkeen. Eilen sunnuntaina
oli Panchakarma-hoitokokonaisuuteni viimeinen päivä. Tarkoituksena oli siis
puhdistaa Pitta-doshani myrkkyjen varastoijaa, maksaa, ja samalla tietenkin
koko kehoa ja mieltä erilaisten toimenpiteiden avulla. Kohdallani Panchakarma
kesti viikon, ja sisälsi erilaisia yrttivalmisteita aamuisin, päivällä ja
illalla. Ravinnoksi nautin hyvin kevyttä ja sulavaa ruokaa; pääosin hedelmiä ja
vihanneksia. Panchakarmaan sisältyi myös ohjeet doshaani tasapainottavaan
elämäntapaan tulevaisuudessa, sisältäen kaikkea niin mielenhallinnasta,
myrkyllisten ajatusten haitallisuudesta, meditoinnin tärkeydestä aina ruokaohjeisiin
sekä ulkoisiin ihonhoito-ohjeisiin. Kävin seitsemästä päivästä kuutena
ensimmäisenä ayurvedisessä hoidossa erittäin osaavan ja kokeneen terapeutin
käsissä. Hoito sisälsi joka päivä Abhyanga-öljyhieronnan kattaen koko kehon ja
pään, Swedana-höyryterapian sekä Nasya-hoidon, eli nenän kautta öljyseoksessa
olevien yrttien imeyttämisen. Otin myös joka ilta miedon yrttilaksatiivin,
jotta vatsa tyhjeni aamulla ennen asanaharjoitusta. Viimeisenä päivänä lusikoin
aamulla suihini kyseenalaisen makuista vahvempaa yrttilaksatiivia, ja join
iltapäivään saakka vain kuumaa vettä ja vierailin vessan puolella
säännöllisesti. Vierailtuani vessassa riittävän monta kertaa (5-8), oli ohjeena
juoda huoneenlämpöistä vettä ja rauhoittaa suolen toiminta. Tämä toimi ja
alkuillasta söin erittäin kevyen ja hyvin sulavan aterian, joka jäi siis päivän
ainoaksi.
Viikolla olo oli ajoittain turvonnut ja puhdistumista
tapahtui myös ihon kautta, mutta tiesin tämän kuuluvan asiaan ja jatkoin
ohjeiden mukaisesti. Tänään aamulla olo oli erinomaisen kirkastunut, selkeä ja
henkisesti kevyt! Keho tuntuu myös puhtaalta ja olotila kehossani kepeältä,
parhaiten kuvaavaa sanaa hakiessani. Pohdin aamulla eilisen mahdollista
vaikutusta asanaharjoitukseen, josko tuntisin oloni voimattomaksi tai vain
uupuneeksi vaikka eilen en oloani yhtään heikoksi tuntenutkaan, mutta harjoitus
sujui paremmin kuin kertaakaan täällä ollessamme! Vinyasa-hypyt sujuivat
helposti ja tunsin oloni voimakkaaksi ja kykeneväksi. Venyin myös muutamassa
asanassa enemmän kuin koskaan. Turhaa kuonaa on poistettu ja sen huomaa. J
Onnellinen joogi uuden nenäkorunsa kanssa. Palasin juurilleni, tosin en sähkönsinisen renkaan kanssa tällä kertaa (eikä tukkakaan ole niin lyhyt ja pystyssä tai keesinä kuten taannoin teini-iässä) ;) Intiassa nenän lävistyksellä on pitkät juuret niin kulttuurissa, uskonnossa kuin ayurvedassakin.
Alanvaihto?
Lähtö kotiin lähenee ja iso osa minusta haluaisi vain jäädä
tänne. Olen menettänyt suuren palan sydäntäni Intialle ja ihmisille täällä,
koen niin vahvoja tunteita ja huikaisevia oivalluksia täällä että huh! Odotan
myös talvea Lapissa innolla, onhan edessämme taas uudenlainen elämänvaihe
uudessa paikassa. Onnekseni olen palaamassa Intiaan ensi vuoden lopulla, joten
tämä kaikki saa vielä paljon jatkoa muuttaessani tähän henkisyyden kehtoon. J Tänään juttelin
harjoituksen jälkeen opettajan kanssa, hän totesi kuinka lyhyt aika kuukausi
harjoittamiselle ja muutoksille täällä on, ja olen kyllä samaa mieltä. Hän kehotti
tulemaan ensi kerralla Mysoreen vähintään kahdeksi kuukaudeksi ja toi hyvin
vahvasti esiin sen, miten tärkeää 5-6 harjoitusta kotonakin olisi viikoittain.
Aiemmin pohdin muun ohella pystyväni talvella kolmeen kokonaiseen harjoitukseen
viikkotasolla, 5-6 kuulostaa melkoisen kunnianhimoiselta. Aamuisin pitäisi
herätä neljän maissa tekemään parin tunnin asanaharjoitus ja tunnin vipassana,
ennen koiralenkkiä ja suihkua ja aamupalaa. Ja sitten päiväksi rinteeseen ja
illalla juoksemaan ja puuhaamaan Karpon kanssa ja illallakin pitäisi tunti
meditoida (+ olen koukuttunut iltaiseen Yin-jooga-sessiooni). J Kaikkihan on toki
priorisoinnista kiinni, aina, mutta ehkä jätän kuitenkin itselleni vapauden
katsoa miten arki muovautuu jotta ehdin kokkailla ja rentoutua ja hoitaa muita
projektejanikin. Elämä on valintoja ja ehkä omistautuminen harjoittamiselle
tarkoittaisi jonkin muun poisjättämistä, vielä en ole siihen halukas vaikka
päivittäinen harjoittaminen täällä onkin tuntunut aivan poskettoman hyvältä
riittäviä ylistyssanoja löytämättä. :D
Incredible India <3
Opettaja Chidananda on aivan ihana. Hänen avustuksensa ovat
erittäin asiantuntevia ja otteet kehoa lukevia (vaikka olen hieman mustelmia
saanutkin). Olen auennut enemmän kuin oletin, vaikka oletukset pitäisikin
heittää romukoppaan. J
Tunnen kuitenkin kehoni ja annan sille aikaa muutoksille, aamuharjoitus oli jo
iso muutos aiemmin tehtyäni harjoitusta illalla. Alaselkäkipuja olen hieman
kokenut, johtuen näin säännöllisistä taaksetaivutusharjoituksista yhdistettynä
jäykkään selkääni, olen tosin tehnyt harjoitukset todella huolella ja kehoani
kuunnellen jotta en loukkaisi itseäni, mutta toistojahan täällä tulee
melkoisesti. Käsivarsissani on myös avustuksista tulleita mustelmia,
Marichyasana C:ssä ja D:ssä olen kiertynyt melkoiselle mutkalle opettajan
käsissä. Enpä olisi myöskään uskonut, että minun jäykillä olkapäilläni saisin
Marichyasanoissa kädet niin kunnolla takana yhteen, että saan jopa ranteistani
kiinni. Siis ilman avustusta. J
Päätä on nyt viety polveen ja selkää mutkalle ja kierteelle miltei kuukausi,
Mysore Mandala onkin aivan ihana paikka jota voin kyllä suositella aivan
kaikille, kuten myös Chidanandaa opettajana.
Mysore tuntui aluksi paikkana kovin erilaiselta kuin muu Intia
jossa olemme reissanneet, etelässähän emme oikeastaan olekaan kiertäneet. Olen
kuitenkin ihastunut paikkaan yhä enemmän arjen muovautuessa normaaliksi ”opiskelijan
arjeksi” ja päästessämme syvälle paikan sieluun. Lähdön lähestyessä takana onkin
nyt iso siivu Intiaa; aloitimme Punjabin pyörteistä siirtyen huikaisevaan
Himachal Pradeshiin, Ladakhin karuista vuoristomaisemista jatkoimme Kashmirin
vehreään alppimaisemaan. Olemme matkanneet maailman vaarallisimmilla teillä
Himalajan vuoristossa ja vaeltaneet lähes 5000 metrissä. Buddhan jalanjäljiltä siirryimme
hindujen pyhimpiin paikkoihin, sydämeni juurruttua matkan varrelle Bodh Gayaan.
Olemme chantanneet ja rukoilleet temppeleissä ympäri Intiaa ja osallistuneet
lukuisiin pyhiin seremonioihin, meditoineet ja jooganneet eri paikoissa matkan
varrella. Kävinpähän matkan varrella astrologillakin käden luennassa. Kylvimme Haridwarissa
pyhässä äiti Gangesissa ja Rishikeshissä nautimme pyhien miesten kanssa
henkisistä viboista. Elämän mittakaavassa merkittävä virstapylväs oli
Vipassana-retriitti Dehradunissa, josta poistuin viimeisetkin (?) taakat
selästäni heittäneenä. Matkasimme lännen läpi kohti etelää, nähden ja kokien
matkalla paljon. Olemme kiertäneet ympäri Intiaa junilla ja paikallisbusseilla,
tutustuen ihmisiin ja tarinoihinsa, juurruttaen samalla itseämme yhä syvemmälle
kulttuuriin. Tämä matka on ollut suoraan sanottuna parasta ikinä elämässäni, ja
onneksemme tämä on vain alkusoittoa elämän uudelle luvulle. <3
Alla pari videota matkan varrelta; Sulamisvesien ylityskohta kapealla vuoristotiellä matkalla Spitiin, matkatoveriemme ranskalaisten kanssa. Valtaosa autoista jumittui keskelle virtausta mutta kuskimme sai meidät kerralla läpi. Toisessa videossa biletämme Vrindavanissa Krishna-liikkeen temppelillä, mahtavissa energioissa. :)
Sanat eivät riitä kuvaamaan uskomattomia fiiliksiäni nyt,
joten toivon kaikille rakkaudellista ja myötätuntoista talvea <3 Rustailen lisää sitten Lapin lumoista seuraavan kerran. Nähdään
Skiexpoilla! ;)
Mysoressa on nyt vierähtänyt yli kaksi viikkoa ja aika on
kulunut nopeasti tiiviin aikataulun parissa. Aamuisin asanaharjoitusten jälkeen
olen jäänyt suoraan pranayama-tunnille ja iltapäivällä palannut takaisin
joogashalalle opiskelemaan ayurvedaa. Iltaisin olen huoltanut tarpeen mukaan
kehoa ja olenpa käynyt hierojallakin vapaapäivinä (viikossa siis perinteen
mukaan kuusi harjoitusta ja yksi vapaa). Olemme kokkailleet itse terveellisiä
ruokia ja lukeneet joogafilosofiaa (plus olen opiskellut hindiä) sekä kierrelleet
hieman ympäristöä tutkaillen. Olo on aivan mahtavan kiitollinen ja mieli
innokas oppimaan uutta. Olenpa saanut myös selvyyttä terveydentilaani
ayurvedalääkäriltä, joten rustailenpa aiheesta muutaman sanasen näin alkuun. J
Kävin siis yksityissairaalassa hyvin laajoissa verikokeissa
ja annoinpa muutaman ulostenäytteenkin oireideni vuoksi, joista aiemmin
kirjoittelin. Ennen testejä lääkäri epäili parasiitteja, mutta testit
osoittautuivat täysin puhtaiksi ja tulokset erinomaisiksi. Kaaleppia ja Uolevia
ei siis löytynyt. J
Tämän jälkeen sainkin kokea tuon lääketieteen ah niin tutun näkemyksen
kyseisenlaisessa tilanteessa: ”Testit ovat puhtaat joten mikään ei ole vialla”.
Vai niin, kummasti vain oma kokemukseni tilanteessa kertoo monenkin
asian olevan epätasapainossa. No, tämä ei tietenkään yllättänyt minua, joten
olinkin jo varannut ajan ayurvedalääkärille. Kyseinen lääkäri pitää
vastaanottoa Mysore Mandala –joogakeskuksessa, jossa olemme joogaamassa, ja hän
on opiskellut tutkintonsa Mysoren yliopistossa, jonka jälkeen pitänyt
vastaanottoa ja opettanut ayurvedaa ja jooga-anatomiaa jo yli 10 vuotta.
Ayurveda tarkoittaa elämäntiedettä ja se on osa Veda-kirjallisuutta, joka on
vanhinta muistiinmerkittyä tietoa ihmisen kokemusmaailmasta. Ayurvedassa
terveyskäsitys on holistinen eli kokonaisvaltainen ja sitä onkin harjoitettu
Intiassa jo tuhansia vuosia. Ayurvedassa on kolme perusperiaatetta, doshaa,
joiden tasapainottamiseen pyritään huomioimalla kehon, mielen, sielun sekä
sosiaalisen elämän hyvinvointi panostamalla kaikkiin elämän osa-alueisiin.
Olen lukenut kirjoja ayurvedasta ja soveltanut sitä osin
omaan elämääni vajaan tietämykseni turvin. Täällä minulla on vihdoin mahtava
mahdollisuus syventyä aiheeseen opiskelemalla sitä, ja opettajana toimiikin
kyseinen lääkäri joka minut myös otti vastaan. Vastaanotto alkoi hyvin laajalla
keskustelulla ruokavaliostani, mahdollisista yliherkkyyksistä ja allergioista,
mitä olen syönyt nyt matkalla ja mitä yleensä syön, liikuntatottumuksistani
täällä ja kotona, sairauksista ja vammoista joita minulla mahdollisesti on tai
on ollut, henkisen elämäni tilasta sekä tietenkin vaivoista jonka takia olin
vastaanotolle päätynyt. Tämän jälkeen lääkäri tutki vatsani ulkopuolelta
tunnustellen ja naputellen hyvin perusteellisesti sekä mittasi verenpaineen ja
tutki suutani ja silmiäni sekä ihoani. Sen jälkeen hän teki pulssinluennan,
josta ayurvedassa saadaan selville elinten, kudosten ja kehon eri järjestelmien
tilasta ja tasapainosta. Ayurvedassa on tärkeää ymmärtää asiakas
kokonaisuudessaan jotta hänelle voidaan laatia kokonaisvaltaisia hoito- tai
ennaltaehkäisysuosituksia. Tämä kuva minulle tilani kartoittamisesta
välittyikin erittäin vahvasti. Samoihin aikoihin ystäväni Suomessa oli käynyt
lääkärissä närästysvaivojen takia, eikä lääkäri yllättäen kysellyt yhtään
mitään, ei muuttuneista stressi- tai ruokavaliokuvioista tmv. Hän oli vain
katsonut tietokoneensa ruudulta että ”Jaahas, tätä lääkettä sinä olet syönyt,
määrätäänpä heti kahden vuoden satsi lisää niin ei tarvitse heti tulla
takaisin”. Valitettavasti tämä on elämäni aikana minulle muodostunut kuva
länsimaisesta lääketieteestä. Ei paneuduta syihin, ei kohdata ihmistä
kokonaisuutena, pyritään vain lääkitsemään oire pois. Kokemuksia itselläni on
monenmoisia, joista masennuskokemukseni (jonka ”hoidosta” julkisella puolella
voisi kirjoittaa oman postauksensa..) ei vähäisimpänä. Onneksi sainkin avun
muualta, jonka jälkeen kiinnostukseni vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin ja
elintapojen merkitykseen ennaltaehkäisyn lisäksi myös epätasapainotilan
ilmettyä hoitokeinona on vain kasvanut. Ihminen on niin mielenkiintoinen ja
monikerroksinen kokonaisuus, ettei yhtä osa-aluetta voi hoitaa huomioimatta
toista.
Tehtyään tutkimuksensa lääkäri totesi hallitsevan doshani,
eli kehotyyppini olevan Pitta. Tähän olin itsekin arveluissani aiemmin
päätynyt. Navadina-sivustolla (navadina.net) Pitta-tyyppiä kuvaillaan
seuraavanlaisesti:
Pitta-tyypit ovat
ruumiinrakenteeltaan keskikokoisia ja sopusuhtaisia. Heidän painonsa pysyy
suurinpiirtein samana ilman suuria vaihteluita. Heidän on helppo lihoa tai
laihtua muutama kilo, jos he niin haluavat. Kasvot ovat sopusuhtaiset. Silmät
ovat keskikokoiset ja niissä on usein läpitunkeva katse. Kädet ja jalat ovat
keskikokoiset ja nivelet normaalit. Pitta kävelee usein määrätietoisin askelein.
Ominaista hänelle on myös intensiivisyys, yritteliäisyys, kunnianhimo,
kriittisyys ja haasteista pitäminen. Pitta-tyypillä on terävä ja syvällinen äly
ja hyvä keskittymiskyky. Yleensä he reagoivat maailmaan visuaalisesti.
Tasapainossa ollessaan pitta-tyypit ovat lämpimiä ja kiihkeitä tunteissaan,
rakastavia ja tyytyväisiä. Pitta-tyypit puhuvat täsmällisesti ja selkeästi. He
ovat usein hyviä puhujia ja heillä on voimakkaat mielipiteet ja he pitävät
väittelystä. Muiden doshien tavoin pitta-doshassa on kaksi puolta. Sarkastinen
ja kriittinen puhe kertoo pitta-epätasapainosta, kun taas tasapainossa
ollessaan pittatyypit ovat rakastettavia, iloisia, itsevarmoja ja rohkeita. He
pitävät haasteista ja ottavat ne vastaan tarmokkaasti, mutta vain
keskinkertaisella energialla. Pitalla on taipumus ärsyyntymiseen ja
suuttumiseen. Pittaihmisen tyypillinen negatiivinen tunne on suuttumus ja
stressi tuo sen helposti esiin. Etenkin epätasapainotilassa ollessaan he voivat
olla ärtyisiä ja kärsimättömiä, vaativia ja liikaan täydellisyyteen pyrkiviä.
Ominaista pittaa on kehon kuumus. Pitta-dosha hallitsee kaikkien kehotyyppien
aineenvaihduntaa. Pitta-ihmisillä ruoansulatuksen tuli on erittäin voimakas, ja
se antaa hyvän ruokahalun ja voimakkaan janon. Kaikista tyypeistä Pitta pystyy
huonoimmin jättämään aterian väliin tai edes syömään tavallista myöhemmin.
Se tekee heidät kiljuvan nälkäisiksi ja ärtyneiksi. Ellei häiriintynyttä
pittaa hoideta, se heikentää ruoansulatusta pahasti.
Oli hyvin selkeää, että Mysoreen saapumista edeltävä tiivis
matkustusrupeama Dehradunista lännen läpi etelään (sekä koko pitkä matka täällä
Intiassa) oli epäsäännöllisyyden vuoksi horjuttanut hyvinvointini tasapainoa ja
heilauttanut Pittaa epätasapainon puolelle, josta oireet johtuvat. Unet olivat matkalla
vähäisiä ja epäsäännöllisiä junissa ja vaihtuvissa majoituksissa
(vipassanassakaan en nukkunut paljoa, vaikka se ei sillä hetkellä häirinnytkään
oloani). Ruokailut olivat matkustuselämästä johtuen epäsäännöllisiä ja
syömisvälit kasvoivat kovinkin pitkiksi. Liikkumaankaan en noiden kymmenen
päivän aikana juuri ehtinyt ja meditaatio oli epäsäännöllistä. Tietenkin myös
jatkuvasti muuttuvat tilanteet luovat helposti pientä stressitilaa elimistöön.
Lääkäri totesi minun olevan lähtökohtaisesti erittäin elinvoimainen ja hyvässä
kunnossa ja epäili vatsavaivojen taustalla olevan sen, että olen syönyt hieman
saastunutta ruokaa satunnaisesti ja epätasapainotilasta johtuen immuniteettini
on hieman laskenut joka on aiheuttanut sen, että tilanne suolistossani ja
elimistössäni on järkkynyt. Olin kertonut syömistäni probiooteista,
entsyymeistä ja vitamiineista, ja lääkäri kehottikin minua lisäämään selkeästi
probioottien määrää. Olen täällä 55–58 kilon painoinen ja hän kehotti minua
painoni mukaisesti triplaamaan määrän. Pulssinluennan pohjalta hän suositteli
minua kiinnittämään huomiota proteiinin, kalsiumin sekä b-vitamiinien saantiin
sekä riittävään rasvan määrään ruokavaliossani. Tämä on tietenkin ollut selvää
itsellenikin puutteellisesta ravinnosta johtuen ja onnekseni täällä Mysoressa
on mitä helpoin löytää vaikka mitä! Löysimme luomu-ekokaupan, josta ostin
manteleita, chiansiemeniä, hirssiä, kvinoaa, tofua, sokeroimatonta
amarantti-siemen-pähkinä-mysliä, kylmäpuristettua kookosöljyä (jota käytän
muutenkin paljon sisäisesti ja ulkoisesti, ja joka sopii Pittalle erityisen
hyvin). Palkokasveja täällä tietenkin on helppo löytää kaikkialta ja
pääasiallisena proteiinin lähteenä niitä täällä käytetäänkin.
Kokkausmahdollisuus majoituksessamme mahdollistaa myös sen, että olen voinut
lisätä kasvisten määrää lähemmäs normaalia. Kaduilla on pisteitä, joihin
paikalliset viljelijät tulevat päivittäin myymään satoaan ja voi millä
hinnoilla! Ison hedelmäpussin kokoinen säkillinen tuoretta korianteria noin
kuusi senttiä, kilo tomaatteja 12 senttiä jne. Aamut aloitammekin harjoitusten
ja vesilitran jälkeen isolla hedelmäläjällä myslin ja siementen kanssa,
lounaalle ja päivälliselle höyryttäen melkoiset keot kasviksia ruoan oheen.
Hirssi-moong dal-khichdi ananasviboilla Heidin tyyliin :D Päällä liotettuja & rouhittuja manteleita ja ohessa höyrytettyjä vihanneksia. Miniannos on Pepen, koska hän on ollut hieman vatsavaivainen vuorostaan.
Lääkäri kehotti minua välttämään hapatettuja ruokia, koska
ne eivät välttämättä sovi Pittalle erityisen hyvin ja huollettaessa suolistoani
kuntoon eivät tee kehotyypilleni hyvää. Etelä-Intian herkku on dosa, täytetyn
letun näköinen ruoka, jossa taikina valmistetaan riisistä ja linsseistä
hapattamalla. Täällä herkullisen (ja suuren!) dosan saa lähiravintolasta 35
rupialla eli alle 50 sentillä. Olinkin herkutellut muutamalla dosalla aiemmin,
mutta nyt sitten välttelen näitä lettusia loppuajan. Lääkäri kysyi minulta onko
spirulina minulle tuttu valmiste. Tottahan se on, kotioloissa olen jo vuosia
sujauttanut aamupirtelööni aina kukkurallisen lusikallisen tuota ravinteikasta
mikrolevää. Reissuun otin spirulina-puristeita mukaan, mutta ne ovat loppuneet
jo aikaa sitten. Lääkäri määräsikin minulle spirulina-valmisteen tukemaan
elimistöni tilan kohentumista. Sinänsä kohdallani ruokavalio-ohjeet eivät
tarjonneet uutta tietoa, mutta kehotyypilleni sopivista ja vältettävistä
ruoka-aineista sain paljon ideoita. Pittan kohdalla pitää varoa ruokkimasta
Pittan elementtiä tulta, eli ravitsemuksenkin kohdalla liian mausteinen ruoka,
stimulantit, epäsäännöllisyys jne, ruokkivat Pittaa ja voivat ajaa
epätasapainotilaan. No, mausteista ruokaa olen syönyt hyvinkin paljon täällä
Intiassa ja en todellakaan voi kehua säännöllisillä päivärytmeillä.. Kotioloissa
kuuntelen kehoani ja syön vuodenaikojen mukaan erityyppisesti; kesällä enemmän
raakaravintoa (sopii Pittalle etenkin kesällä hyvin), talvella taas
lämmittävämpiä makuja ja kokonaisuuksia. Tosin aiemman työni luonteen vuoksi (kuntokeskuksessa,
tiiviitä työjaksoja jonka jälkeen hiljaisempia kausia) en ole onnistunut
arjessakaan aina säännöllisen ruokarytmin kanssa riittävän hyvin, olen ottanut sesonkiaikoina
tyhjiin väleihin asiakastapaamisia palvellakseni asiakkaita hyvin, oman
hyvinvointini hieman kärsiessä asettaessani toisten hyvinvoinnin etusijalle.. J
Meditaation lääkäri totesi olevan erityisen hyväksi Pittalle.
Täällä ollessa hän antoi myös ohjeeksi olla harjoituksen jälkeen shavasanassa
(loppurentoutus) vähintään 20 minuuttia. Olen huomannut että monesti
astangajoogan harjoittajat skippaavat tämän viimeisen vaiheen ja makaavat
asanassa vain muutaman minuutin. Pittan kohdalla tulen tasapainottamiseksi
rentoutuminen on kuitenkin fyysisen harjoituksen jälkeen hyvin tärkeää, ettei
epätasapainotila muodostu vähitellen. Tähän on kyllä oma intuitionikin
johdattanut, mitä fyysisesti stimuloivampaa elämäni on, esim. työ
liikunta-alalla, kaipaan vastapainoksi paljon rauhoittavia ja rentouttavia
elementtejä. Arkisiksi rutiineiksini ovatkin muodostuneet kotona yin-jooga,
pitkä piikkimattorentoutus, rentouttavat yrttiteet, oma yksinolo-aika,
säännölliset hieronnat sekä meditaatio.
Tänne saapumisen ja asettumisen jälkeen olin kokenut oloni
ajoittain ärtyneeksi ja alakuloiseksi. Ayurvedalääkärillä käynnin jälkeen olen
painottanut erityisen paljon uneen sekä rentoutumiseen. Jään asanaharjoituksen
jälkeen aina viimeisenä saliin maatessani shavasanassa pitkään ja myös
pranayaman jälkeen olen ollut samaisessa asanassa rentoutuen pidemmän tovin.
Olen käynyt jo kahdesti hierojalla täällä ollessani, ja se hengitysharjoitusten
(pranayama) kanssa on energisoinut minua erityisen paljon ja huomasin nopeasti
muutoksen mielialassani kohti normaalia. Ruokavalio on myös taas paljon monipuolisempi
ja rikkaampi ja päivissä on myös tietty säännöllisyys jolloin ruoka-ajoista on
helppo pitää kiinni. Kokatessa olen suosinut Pittaa tasapainottavia aineksia ja
mausteita. Huomasin jo parissa päivässä muutoksen, vatsani normalisoitui,
ihooni ilmestyneet pureman näköiset paukamat kaikkosivat ja oloni on kaikin
puolin kohentunut todella paljon. Stressitaso on laskenut ja melkoinen muutos
näkyy myös asanaharjoituksessa ja sen syvyydessä.
Yogi Dogi Jari-Matti! Ihana karvakaveri tulee aina kadun kulman takaa aamulla moikkaamaan meitä ennen joogaharjoitusta, odottelee shalan eteisessä, ja harjoituksen jälkeen osoittaa joogaosaamistaan, kaipaa leikkiä ja rapsutuksia. Olen aivan myyty <3
Ayurvedan opiskelusta olen saanut äärettömän paljon irti
etenkin oman konsultaationi jälkeen, kyselen paljon kysymyksiä ja esimerkkejä
myös Suomen ilmastoon liittyen, jotta pystyn toteuttamaan kehotyyppiäni
parhaiten tukevaa elämäntapaa myös kylmässä, talvisessa Lapissa. J Lääkäri suositteli
minulle maksanpuhdistuskuuria, jonka aloitankin ensi maanantaina hänen
ohjauksessaan. Maksa on pitta-doshan koti elimistössä, joten maksaan kertyneet
mielen ja kehon myrkyt ovat usein Pittan epätasapainon taustalla.
Puhdistuskuuri kestää viikon, eli ensi maanantaista sunnuntaihin, saan
lääkäriltä yrtit, joita otan joka päivä tyhjään vatsaan tuntia ennen
asanaharjoitusta. Keskipäivällä käyn päivittäin syväkudoshieronnassa, joka
tukee puhdistumisprosessia. Ruokavalio on puhdistuskuurin ajan kevyt ja hyvin
sulava, jollaista se tosin jo nyt on. Pirtelöitä ja itse puristettuja mehuja en
tosin nyt pysty sisällyttämään ruokavalioon välineiden puutteen vuoksi, mutta
ne olisivat mainiota ravintoa maksaa puhdistettaessa. Mielenkiinnolla odotan
mitä tuleman pitää. J
Asanaharjoitukset ovat olleet erittäin mielenkiintoisia.
Alussa harjoittelua hallitsi yleinen jähmeys olotilassa. Pystyin kuitenkin
olostani johtuen aloittamaan harjoittelun kevennetysti ja tarkkaillen
tilannetta. Viime viikonlopun hieronnan jäljiltä jokin loksahti kohdalleen ja
tällä viikolla olen nauttinut harjoituksesta erittäin paljon ja antautunut
sille syvemmin ja syvemmin. Shala, jossa harjoitamme, on nimeltään Mysore
Mandala ja sijaitsee Lakshmipuramin alueella Mysoressa. Astangajoogaksi
kutsutaan K. Pattabhi Joisin perimyslinjan mukaista joogamuotoa, joka onkin
yksi länsimaiden suosituimmista joogamuodoista. Pattabhi Jois jätti tämän
maailman vuonna 2009, mutta hänen jälkeläisensä jatkavat perinnettä täällä
Mysoressa Pattabhi Joisin joogainstituutissa. Kyseinen keskus on suosituin
kohde astangajoogan opiskelijoiden keskuudessa täällä Mysoressa. Keskus on
kuitenkin aina täynnä, tällä hetkellä siellä on hiljaista, mutta opiskelijoita
on noin 200 tapaamani brittitytön arvion mukaan. Kiireisimpinä sesonkeina
opiskelijoita on paljon enemmän. Opiskelu siellä myös maksaa useita satoja
euroja kuukaudessa (ymmärsin hinnan olevan vajaa 700 dollaria/kk), joten
paikkana se ei ehkä olisi ollut meitä varten ainakaan tällä kertaa. Suomessa
olen harjoittanut astangajoogaa Hyvinkäällä ihanan Susannan lempeän
kannustavissa ja vaativissa käsissä. Hän käykin täällä vuosittain ja nimenomaan
Mysore Mandala-keskuksessa, joten valitsimme paikan opettajani suosituksen
perusteella. Olen valintaan erittäin tyytyväinen! Opiskelijoita on pienryhmän
verran tällä hetkellä ja saamme erittäin pätevää ja henkilökohtausta ohjausta ja
avustusta. Opettajan nimi on Sri Chidananda ja hänen opetukseensa olen erittäin
tyytyväinen. Astangajoogaa harjoitetaan tyypillisesti heti alun (ohjatut
alkeiskurssit) jälkeen oman hengityksen tahtiin, henkilökohtaista ja itsenäistä
harjoitusta tehden, tietyssä järjestyksessä ja rytmissä. Tällaista harjoittelua
kutsutaan Mysore-harjoitukseksi ja eipä ole vaikeaa päätellä mistä nimi on
peräisin. J
Itse olen tehnyt Suomessa Mysore-harjoitteluna astangajoogan ykkössarjaa (yoga
chikitsa), jonka kokonaan sisäistäminen kestääkin usein vähintään muutaman
vuoden.
Työn touhussa
Lepohetki
Harjoitteluni on ollut epäsäännöllistä muun ohella,
ajoittaisia syvempiä sitoutumiskausia lukuun ottamatta. Ajatuksena olikin, että
saisin täältä eväät päivittäiseen harjoitteluun ja harjoituksen syventämiseen. Viime
talvena kuitenkin syksyn tiiviin säännöllisen harjoittamisen jälkeen huomasin,
että kehoni kaipaa tiiviillä laskukaudella enemmän rauhallisempaa yin-joogaa
tasapainottamaan fyysistä arkea. Pittaan heijastaen tämä on täysin
ymmärrettävää, liika voimakas energia ruokkii tulta, jota täytyy tasapainottaa
rauhoittumalla. Astanga on kuitenkin dynaamista ja tuottaa yang-energiaa, kuten
runsas muun tyyppinen liikunta ja esimerkiksi talviset liikuntalajisuosikkini.
Yin-joogan suosiminen on siis intuitiivisesti ollut astangan sijaan erittäin
hyvä valinta kehotyypilleni. Ensi talvena työskentelen kausihiihdonopettajana
Lapin hiihtokeskuksessa ja perheessämme on aktiivista liikunta-arkea kaipaava
koira. Mieleni myös kaipaa ainakin vielä muitakin liikuntamuotoja, joten kuusi
astangaharjoitusta talvikaudella ei ole realistinen ajatus. Olenkin löytänyt
lisää herkkyyttä kehoni kuuntelemiseen, joten oikea tasapaino tulee varmasti
löytymään ajan kanssa. Pelkät aurinkotervehdykset tai lyhennetty harjoitus
ennen tunnin vipassana-meditaatiota aamulla, sekä lyhyt pranayama, yin-jooga ja
vipassana-meditaatio illalla kuulostaisi tasapainoiselta kokonaisuudelta johon
myös aikataulullisesti olisi realistista päästä. Tämän lisäksi kokonainen astangaharjoitus
kolmisen kertaa viikossa tarjoaa varmasti riittävästi ylläpitävyyttä, kevään
tullen voin taas siirtyä enemmän astangan pariin muun aktiviteetin vähentyessä.
Ensi talvelle on luvassa huimasti mielenkiintoista sisältöä työn lisäksi;
jatkan hindin opiskelua, aion ottaa haltuun espanjan alkeet ennen
Etelä-Amerikan reissua, järjestämme yhden tai kaksi telemark-tapahtumaa,
käynnistän Bodh Gayan koulun avuksi varainkeruutoimintaa.. Eipä käy aika
tylsäksi! J
Sitä tärkeämpää siis on varata myös aikaa tuli-elementin tasapainottamiselle ja
rauhoittumiselle.
Astangajooga on tuonut itselleni paljon näkemystä ja
ymmärrystä kehoni suhteen, sekä kehoni, mieleni ja sieluni tasapainon suhteen. Lapsuudessa ja nuoruudessani
harrastin kilpaurheilua ja siitä lähtien liikunta on ollut osa elämääni.
Parikymppisenä uppouduin salihurmokseen hyvin vahvasti ja vuosia elin hyvin
kurinalaisesti, ajatellen saavuttavani tällä ulkoisella hallinnan tunteella ja
kehoani muokkaamalla ilmeisesti jotakin, hyväksyntää ulkopuolelta tai ties mitä
muuta.. Kaukana ovat nuo salihurmosajat, ja omat intressini hakeutua alalle
töihin ovat liittyneet syvempiin syihin, mahtavinta ja antoisinta työssäni on
ollut auttaa ihmisiä saavuttamaan kohentuneen terveydentilansa avulla unelmiaan
tai muuttamaan elämänsä suuntaa. Toki tavoitteellisesta kuntosaliharjoittelu
-taustasta on ollut sanoinkuvaamattoman paljon hyötyä työssäni, enkä tietenkään
vähättele millään muotoa muiden ihmisten tavoitteita ja prioriteetteja vaikka
ne poikkeaisivat omistani. Meitä kun motivoi yhtä monta asiaa kuin meitä
ihmisiä on. Itse olen vain ikään kuin jatkanut matkaani ja astunut toisenlaiselle
alueelle, oppiakseni kehoni kautta itsestäni paljon lisää. Minua motivoi
nykyään liikkumaan sisäinen palo ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, jonka
oleellinen osa säännöllinen liikunta on. En nykyisin kokisi saavani tyydytystä vaikkapa
mave-tuloksesta tai olkapäiden pyöristymisestä (ajatella että joskus sain J), vaan kehossani
virtaava elämänenergia, joka virtaa puhtaasti kun kehoani säännöllisesti
liikutan ja huollan, motivoi minua itsessään. Tietenkin tämän myötä tekeminen
on muuttanut muotoaan, jooga on astunut kuvioihin, liikun paljon luonnossa
ihanan Karpo-koiramme kanssa juosten, vaeltaen, spurttaillen ja jumppaillen
sekä kuulailen ja teen kehonpainollani lihaskuntotreenejä. Ulkona. J Ja tietenkin talvella
nautin lumesta ja lumilajien tarjoamista fiiliksistä kaiken liikenevän ajan.
<3 Syöminen näyttelee myös aivan erilaista roolia kuin ennen, haluan tarjota
itselleni rakkaudella laadukkaita rakennuselementtejä, ilman kieltäytymistä ja
pakkoa. Haluanhan olla kehoni kanssa yhteistyössä, miksi siis kiristäisin sitä
tai tekisin valintoja jotka eivät hyvältä tunnu? J
En koe stressiä herkuttelusta, huolehdin vain siitä että perusta pysyy vahvana
ja mieltäni ja kehoani parhaimmalla tavalla tukevana. Ja tietenkin
mahdollisimman vähällä muiden elollisten olentojen vahingoittamisella.
Minä kotikadullamme :)
Astangan avulla olen kohdannut paljon mieleni kuonaa ja vanhoja
uskomuksia, avaamalla kehoani olen puhdistanut vanhaa, kehooni varastoitunutta
mielen roskaa. Olen ollut lapsesta saakka jäykähkö. Yleisurheiluaikoina sain
tehdä liikkuvuuden suhteen enemmän työtä kuin useimmat. Jäykin kohtani
kehossani on ollut selän ja olkapäiden alue. Tähän alueeseen sanotaan
varastoituvan ahdistusta, pelkoa, jännitystä ja tukahdutettuja tunteita. Tämä
ei voisi pitää kohdallani enempää paikkaansa. Olin lapsena ujo ja jännitin
todella paljon, olen myös kokenut lapsuudessani paljon ahdistuksen tunteita,
jotka kasvoivatkin melko suureksi ahdistusmöykyksi varhaisaikuisuudessani. Olen
niin kiitollinen että olen päässyt joogan avulla oivaltamaan tätä asiaa
syvemmin ja avaamaan ja käsittelemään solmuja. Täällä Mysoressa olen myös
saanut kohdata vanhentuneita käsityksiäni kehoni kyvykkyydestä. Ja
ymmärrettyäni takertuneeni tiettyihin näkemyksiin, olen päästänyt niistä irti
ja huh mitä syvyyttä ja etenemistä olen saanut harjoitukseeni. Niin fyysisesti kuin
henkisestikin.
Näen joogan kuten koko elämänkin matkana, jossa ei ole kiire
olla valmis tai perillä. Annan itselleni aikaa harjoitella ja kehittyä.
Tarkkailen muutoksia ja yritän kehittää itseäni kohtaan sitä lempeyttä, jota
koen helpommin muita kohtaan. Sydäntä avaamalla henkisten harjoitusten avulla
tämä on muuttunut täällä selkeästi helpommaksi. Olen helposti hyvin vaativa ja
ankara itselleni ja menneisyydessä olenkin kokenut suuren osan elämästäni
huonommuutta olemisestani, teoistani ja kykeneväisyydestäni, joka kuvastaakin
Pittan epätasapainotilaa, tasapainossa ollessaan Pitta taas on rakastava ja
ymmärtäväinen myös itseään kohtaan. J
Viime vuosina olen tietoisesti vienyt itseäni alueille, joilla en ole niin
vahva. Olen hakeutunut itseäni taitavampaan seuraan esimerkiksi laskujutuissa
ja saanut oppia muilta niin paljon! Tämä on helposti kuitenkin kehittänyt
sisäistä itsekritiikkiäni ja ajoittain olen unohtanut tyystin kaiken lempeyden
itseäni kohtaan. Jooga jos mikä on kerta kaikkiaan muuttanut näkemystäni
itseäni kohtaan kohdistuvista vaatimuksistani, niiden ääni vähenee hiljalleen.
Uskon, että harjoittamalla säännöllisesti kykenen vapautumaan noista vanhoista
piintyneistä ehdollistumista. Jos jotain olen sisäistänyt tässä elämän
matkalla, on se se, että olemme ikuisia oppijoita muutoksen polulla. On siis
tärkeää säilyttää nöyrä. avoin ja joustava mieli ja antautua muutokselle.
Reissullamme olemme tavanneet mahtavia ihmisiä ja halusinkin
koota kasaan kertomuksia, kuvia ja kohtaamisia matkan varrelta. Monista
ihanista ihmisistä ja eläimistä olenkin kertonut, mutta olemme tavanneet
lukemattomia erilaisia pallon tallaajia, erilaisissa elämäntilanteissa ja he ansaitsevat
päästä esille, niin merkittävä osa matkan antia he ovat. Osan kanssa olemme
ystävystyneet, osan kanssa ovat polkumme kohdanneet vain pienen tovin. Monen
merkittävän jäljen jättäneen ihmisen kuvia minulla ei ole, koska uppoudun
yleensä kanssakäymiseen enkä ymmärrä ottaa kuvaa ja pian hetki onkin jo ohitse. Olen pitkin matkaa pohtinut sitä, kuinka kovin monet reppureissaajat haluavat
tai päätyvät viettämään aikaa toisten reissaajien kanssa. Ilmiönä se on minulle
melko etäinen ja vieras, koska itse olen aina halunnut tutustua paikallisiin
ihmisiin ja kulttuuriin, en viettää iltoja länsimaisten suosimissa kahviloissa
muiden länsimaisten kanssa jutellen (ja kaljaa juoden). Toki olemme tavanneet
myös lukemattomia reissaajia, joiden kanssa käydyt keskustelut ovat olleet
avartavia ja inspiroivia enkä tietenkään laita vastaan mahdollisuutta viettää
aikaa hyvässä seurassa vaan nautin siitä suuresti!
Täällä Mysoressa ei niinkään reppureissaajia ole, vaan
valtaosa tulee tänne joogaamaan pidemmäksi aikaa eikä välttämättä reissaa
muualla Intiassa, mutta joogaajat tuntuvat viettävän aikaansa keskenään, muiden
länsimaisten joogaajien kanssa. Täällä on suuri yhteisö länsimaisia ihmisiä,
jotka asuvat täällä osan vuodesta ja verkostoituvat tietenkin keskenään.
Juttelin erään intialaisen miehen kanssa täällä aiheesta, hän itse asiassa otti
aiheen esille sen pyörittyä pidempään päässäni, mitä sattumaa! Miehen kokemus
oli, että minä olen yksi ainoista länsimaalaisista naisista jotka mielellään
jäävät juttelemaan hänen kanssaan. Hän kokee länsimaalaisten naisten täällä Mysoressa
suhtautuvan intialaisiin miehiin varauksella, sillä ajatuksella että he kaikki
ovat seksin perässä länkkärinaisten suhteen. Jatkoksi hän totesi että
länsimaalaiset tuntuvat vain viihtyvän omissa oloissaan. Tämä vahvisti omaa
kokemustani aiheesta, olimmekin jutelleet Pepen kanssa siitä, että tänne tuntuu
olevan helppo tulla elämään tietynlaisessa ”kuplassa”, kuin ei olisikaan
Intiassa. Toki paikasta ja asioista irti saaminen on itsestä kiinni, joten mitä
antoisinta aikaa olemme viettäneet tiiviin harjoittelun parissa myös täällä Mysoressa.
J
Tässä pientä satoa ihmisistä ja kohtaamisista matkan varrella <3
Punjabilainen ystävämme Amit, tämä kuva on otettu häistämme viime kesänä. Amit on tieteen mies henkisellä polullaan ja olen enemmän kuin kiitollinen saadessani tuntea hänet
Amitin serkku Ashish, joka on opettanut minulle mm. hindiä. Aivan mahtavan avulias ja huumorintajuinen punjabilainen herrasmies :)
Aamuisen mäkilenkin seuraksi saimme nämä karvaiset kaverit Dharamkotissa Dharamsalassa
Manalin bussiasemalla majaileva karvainen kaveri, johon törmäsimme useampana päivänä
Valkea ystävämme Manalin guesthousen kuistilla, reppanan päässä oli haava jonka puhdistimme ja annoimme kaverille hieman evästä
Nainen paistamassa chapati-leipiä tienvarsikojussa matkalla Manalista Spitiin. Nainen asuu perheineen teltassa kesäkauden tienaten elantoaan ja lähtee talveksi isompaan kylään
Spitin ystävämme. Kolmikko tuli guesthousen eteen joka aamu moikkaamaan meitä :)
Manalin illallisseuramme; paikallinen mies, jonka kanssa vietimme mukavan päivän sekä bangalorelainen Sandee
Ladakhissa vaeltamassa; Yurutsen homestayn pieni poika leikki kanssamme mm. autoilla.
Yurutsen homestayssa ystävällinen perheen mummo kirnuaa voita
Ihana pikkuystäväni Japal Shingon homestayssa Ladakhissa, leikimme ja tanssimme yhdessä mutta kuvaa varten Japal ehti karata kauas ulos :)
Srinagarin iloinen kauppamies. Mies saapui päivittäin houseboatillemme myyden herkkuja ja pientä purtavaa. "Hellooo Heidi!" huuteli hän jo kaukaa saapuen hymyillen kauppaamaan tuotteitaan pienellä shikara-paatillaan. Taisipa Pepe ostaa tiskin alta yhden oluenkin.. :)
Sonamargissa, Kashmirissa, työskentelevä opaspoika. Hän kertoi olevansa yli 16-vuotias mutta taitaa kyllä olla hieman nuorempi. Hän oli kovin kiinnostunut meistä länsimaalaisista ja halusi päästä kuvaan hienojen aurinkolasiensa kanssa :)
Paikallinen opas & hiihdonopettaja Gulmargissa. Vaihdoimme kokemuksia yhteisestä työstämme ja harrastuksestamme.
Mukava maustemyyjä Old Delhissä
Polkupyöräriksakuski Delhissä, Kuinkakohan moni meistä jaksaisi moista työtä paahtavassa kuumuudessa?
Delhiläinen tuttavamme Red Fortilla.
Ihania Gyanjyoty -organisaation kyläkoulun oppilaita Bodh Gayassa <3 Kyseiseen kouluun palaan vuoden päästä vapaaehtoiseksi ja sitä ennen järjestän varainkeruuta Suomesta käsin :)
Minä ja uusi hyvä ystäväni Niranjan Bodh Gayassa. Toisten kanssa vain kolahtaa samantien :) Tapaamme vielä Delhissä ennen Suomeen paluuta, ja muuttaessani Bihariin, on minulla onnekseni ystäviä odottamassa :)
Nauravaisia lapsia Biharin maaseudulla :)
Niranjanin ihana ojan pohjalta pelastettu koira ja naapuruston lapset
Mukava riksakuskimme Mohammed Rajasthanin maaseudulla
Ystävällinen uusi tuttavamme vanhassa moskeijassa Ahmedabadissa
Moskeijan vieressä asuvan perheen isä ja lapsi tulivat juttusille Ahmedabadissa, Gujaratissa
Elephanta saaren apinaystävät olivat melkoisia ruokavarkaita :)
Kirka
Naapureitamme Lakshmipuramissa Mysoressa
Paikallinen mies valmistamassa santelipuu-suitsukkeita Mysoressa
Uusi ystäväni Mysoressa, Bala. Hän on harjoittamassa pranayamaa ja hatha-joogaa Mandala-joogakoululla.
Mysore Mandala joogakeskuksen mukava omistaja Harish :)
Pepe, mies jonka kanssa matkaa taivallan :)
Pepe pääsi mukaan kuvasatoon koska olemme tätä reissua matkanneet tiiviisti yhdessä jo kohta neljä kuukautta. Pepe on mies, jonka kanssa jaamme samoja intohimon kohteita; haluamme kokea ja nähdä maailmaa ja elämää eikä tuo lumi suksien allakaan kovin huonolta idealta kuulosta. ;) Jaamme samanlaisia näkemyksiä elämästä ja parisuhteesta, tärkeinä teemoina muun muassa vapaus ja avoimuus, vaikka olemmekin viihtyneet viimeiset vuodet tiiviistikin yhdessä. Olen löytänyt sydämellä maailmaa kohtaavan kumppanin tälle elämänmatkalle, enkä voisi kuvitellakaan jakavani tätä polkua vaikkapa statuksen tai aseman jähmettämän ihmisen kanssa. Pepe on vapaa odotuksista ja turhasta ulkopuolisesta, se minua hänessä viehättää. Sekä se miten kaiken alla piilee niin puhdas ja hyvä sydän. Oma näkemykseni ihmissuhteista on melko kategorisoimaton, miksi suhteita pitäisi asettaa järjestykseen tai lokeroida? Olemme halunneet mennä naimisiin (instituutiosta niin välittämättä) tulevaisuuden suunnitelmien vuoksi. Ja sitoutuen toisiimme, sulkematta maailman tarjoamia ovia toisiltamme pois. Kun olimme Biharissa ja sydän puhutteli minua vahvemmin kuin koskaan, totesi Pepe näkevänsä kuinka kuplin elämäniloa ja kehoitti minua seuraamaan tuota ääntä, vaikka se johtaisi minut eri suuntaan kuin hänet. Vapaassa ja kannustavassa ihmissuhteessa toisen onni ja sydämen seuraaminen kun ei ole toiselta pois, vaan päinvastoin. Olen kiitollinen Pepelle siitä, kuinka paljon hänen seurassaan olen saanut kasvaa ja kehittyä, hän on kannustanut minua lukemattomia kertoja astumaan epämukavuusalueelle ja kolkuttelemaan mieleni homehtuneita raja-aitoja. :) En varmasti olisi nyt tässä ilman häntä. Mitä tulevaisuus tuokaan meille tullessaan, sen saa aika näyttää <3