Paljon on jo ehtinyt tapahtua sitten viimeisimmän
blogikirjoitukseni. Maisemat ovat vaihtuneet Lapin lumoavista näkymistä
Hyvinkäälle, kolmen kuukauden kesätyörupeaman pariin. Kevättalvi oli tiivis ja
antoisa, paljon laskemista Levin ohella niin Pyhällä kuin Riksgränsenissä Ruotsissakin,
ystävien vierailua Levillä sekä tietenkin tasapainon löytämistä henkisen elämän
ja fyysisen arjen keskellä.
Levillä iltarandolla Karpon kanssa
Pyhällä Freekend - vapaalaskuviikonlopussa
Ruotsissa Riksgränsenissä
Riksgränsenissä nauttimassa kauden miltei viimeisistä laskuista
Talvi antoi todella paljon. Otti myös, mutta antoi enemmän.
Tutustuin uusiin mahtaviin ihmisiin, astuin useasti epämukavuusalueelle, opin
uutta, pääsin tekemään työtä josta nautin joka ikinen päivä, kohtasin ihmisiä
kaikenlaisista maailmankolkista, nauroin töissä kippurassa mahtavien
asiakkaiden kanssa, haastoin itseäni ja ajatuksiani, sain nähdä paljon
onnellisia ihmisiä oppiessaan ja uskaltaessaan uutta! Pääsin toivottavasti
jakamaan taas yhdenlaisen väylän kautta palasen valoa. J Ja taivalsin taas eteenpäin
polullani kohti rohkeutta, myötätuntoa ja rakkautta.
Elämä on <3
Matka jatkui kauden päätyttyä suoraan Hyvinkäälle, jossa
tyhjä kesäksi vuokraamamme asunto ja kesätyöt jo odottelivat. Kesätyöpaikallani
olen ainoa nainen, mutta oma pehmeämpi energiani on sopeutunut maskuliinisiin
energioihin yllättävän helposti! Olo on ollut heti Hyvinkäälle saavuttua
tasapainoinen, rento, vastaanottavainen ja avoin. Tuntuu että energia virtaa
taas vapaasti ja sydänkin on auki. Olen pyrkinyt Intian jälkeen elämään
ayurvediselle kehotyypilleni (doshalle), Pittalle, sopivalla tavalla. Muun
muassa säännöllisyys, aamuinen joogaharjoitus (&pranayama), meditaatio,
tietyt ruokatottumukset sekä riittävä aika pehmeämpien asioiden äärellä
tasapainottamaan Pittan elementtiä tulta ovat olleet pyrkimyksenäni. Kuitenkin
käytettyäni paljon vapaapäiviäni pitkin talvea erilaisiin koulutuksiin,
tapahtumiin ja laskureissuihin tarkoitti tietenkin sitä että todellisia vapaa-
tai lepopäiviä pidin talven aikana minimaalisesti, alle yhden käden sormilla
laskettavan määrän. Toisaalta ilman säännöllistä joogaharjoitusta ja
meditaatiota olisin tuskin palautunut fyysisesti tai henkisesti yhtä hyvin,
treenatessani kuitenkin hiihtokoulutyön ohella koko talven fyysisten juttujen
parissa. Selvästi enemmän omaa palautumisaikaani olisin voinut itselleni
kuitenkin suoda, tulevaisuudessa yritän huomioida sen entistä paremmin, mielen
ja sydämen tasapainon säilyttämisen vuoksi. J
Nopsajalan keikalla, tasapainoa :)
Astuminen tällaiseen elämään, jossa jatkuva muutos on
keskeisessä roolissa, vaatii sitä, että olen valmis astumaan uudelle,
ei-tutulle alueelle uudestaan ja uudestaan, kohtaamaan omat epävarmuuteni,
keräämään rohkeuteni ja hyppäämään. Tein sen lähtiessämme Intiaan, vaikkakin
entuudestaan tuttuun maahan, mutta luopuessamme kaikesta vanhasta ja
kohdatessamme paljon uutta tuossa henkiseksi kodikseni nousseessa paikassa.
Sieltä matkasimme Lappiin, ensimmäistä kertaa asumaan tunturien ja tyhjyyden
keskelle. Muutos Intian jälkeen ei ollut helppo, mutta ei kai sen tarvitsekaan.
En olisi tietoisesti rakentanut elämästäni tällaista jos olisin helpon, tutun
ja turvallisen perään. Mielessäni ja sydämessäni myllersi, sopeutuminen oli
vaikeaa ollessani niin auki ja tyhjyyden iskiessä vasten sydäntä. Käydessäni
läpi kaiken sen, heräsi sydämeni vastaanottamaan kaiken sen mahtavan jota
tunturit ja tyhjyys sekä luonto ja ulkoilmatyö uusine ihmisineen eteeni tarjosivat.
Lapin taika kosketti sydäntäni ja lähtiessäni pois tiesin kyllä palaavani,
aivan kuten tiedän palaavani Intiaankin, luultavasti uudestaan ja uudestaan.
Hyvinkäälle paluu pitkän tauon jälkeen on sinänsä tuttua. Mutta tällä kertaa majoitumme
tyhjään vanhaan toimistotilaan vain patjojen, pöydän ja tuolien, astioiden ja
vaatteidemme kanssa. Pääsin kesätöihin itselleni uuteen maailmaan, oppimaan
taas uutta uusien ihmisten keskelle. Muutosten keskellä siis taas taivalletaan.
Kunnes elokuussa koittaa taas uusi muutos pakatessamme omaisuuden rinkkaan ja matkatessamme
Etelä-Amerikkaan, uusia seikkailuita kohti.
Kesäkoti on varustettu vain välttämättömällä, tilaa on siis joogahuoneelle ;)
Olen oppinut vaalimaan muutosta ja antautumaan sille. Koen
olevani etuoikeutettu saadessani kokea näin paljon. Kaikki se mitä koen, on
kuitenkin ohjaamassa minua eteenpäin valon polulla. Maailma on täynnä
äärimmäisen mielenkiintoisia asioita ja ihmisiä, mitä enemmän pääsen
ymmärrystäni avaamaan, sitä enemmän haluan sitä avata. En voisi enää pysähtyä
ja asettua aloilleni, minulle on selvästi viitoitettu suunta toisaalle. Olen
aina kaivannut vapautta, kaiken pysymättömyys nykyisessä elämäntilanteessani on
palauttanut minut lähemmäs sitä vapauden tilaa josta niin nautin. Vapaus
tietenkin tarkoittaa tietystä turvallisuudesta luopumista, mutta kun valjastaa
sydämen vapaan mielen kumppaniksi, ei jäljelle jää kuin luottamusta ja
rakkautta elämään. Siihen että se kantaa ja asiat järjestyvät. <3
<3 (lähde:google)
Jotta uutta voi luoda ja sille voi tehdä tilaa elämässään,
on päästettävä irti vanhasta. Irtipäästämisessä on jotain niin vapauttavaa,
heittäessä vanhoja painolasteja matkan varrelle, luopuessa tutusta, joskus myös
samalla luopuen ihmisistä joiden kanssa vain polut erkanevat niin eri suuntiin,
luopuessa vanhoista käsityksistään hyvästä elämästä ja asioiden merkityksestä,
luopuessa kaikesta turhasta. Luopuessa todella valjastaa uskomattoman määrän
vapautta mieleensä ja sieluunsa sekä uutta, puhdasta energiaa käyttöönsä!
Kesä lähestyy ja pitää sisällään uuden mukavan työn lisäksi
paljon mahtavia ihmisiä, kesäisiä tapahtumia ja kehon liikuttamista lukemattomin
tavoin. Palaan blogin äärelle viimeistään aktivoituneena reissaajana, jollei
luovuus kuki ennen elokuutakin. Kiitos kaikille oikean elämän ihanille ihmisille
ja eläville jotka kuljette mukana matkassa vaikka polku on pitkä ja mutkainen
ja vie välillä kauas poiskin. Elämä on niin tehty elettäväksi ja koettavaksi;
menkää, uskaltakaa, luottakaa ja kokeilkaa! Se on niin sen arvoista. <3
Rakkautta kaikille <3
