 |
| Mukavia muistoja kodistamme, kukapa muukaan kuin lemppariartistini Dave esiintymässä häissämme ;) |
 |
| Vanha asuntomme, jossa vietimme paljon mukavia hetkiä |
 |
| Unimuistoja menneestä |
 |
| Vuonna 1997 en kauheasti välittänyt normeista ;) |
Aistinautintojen tarjoaman mielihyvän pysymättömyydestä olin
toki jo silloin hyvinkin tietoinen, ainakin teoreettisella tasolla, olinhan
lukenut vuosien saatossa varmaan kymmeniä, jollei satoja kirjoja
buddhalaisuudesta ja aiheen tiimoilta. On kuitenkin mielenkiintoista, miten
helposti asioihin ehdollistuu. Kun tottuu tiettyyn helppouteen ja mielihyvään,
sitä haluaa tietenkin elämäänsä lisää. Asuntoa olisi mukava sisustaa vielä vähän
kauniimmaksi, uusi kynttilä tai uudet sohvatyynyt tekisivät asunnosta entistä
mukavamman. Keittiön uusimalla kaikki näyttäisi kauniimmalta ja olisi lisää
säilytystilaakin! Uusien sohvatyynyjen kanssa seinä kaipaa jotakin uutta, siis
uusi taulu on hankittava tai seinä maalattava! Ja kaikkien muutosten jälkeen
olo on aina hitusen aikaa tyytyväinen ja mielihyvän tyydyttämä. Sisustuslehtiä
selaamalla uusien ideoiden syntyminen vain jatkuu ja uusia tarpeita tuntuu vain
syntyvän. Ja kuinka helppoa onkaan perustella tämä järjettömyys itselleen sisustusharrastuksena.
J
Kieltämättä yhä nykyään esimerkiksi pukeudun mieluummin
väreihin ja katselenkin ympärilläni värejä. Uskonkin värien vaikutukseen,
esimerkiksi piristävään tai rauhoittavaan. Mustaan pukeuduin joskus muinoin,
nykyään koen oloni tukahdetuksi kokomustissa. Kuin energia ei pääsisi vapaasti
ja lennokkaasti virtaamaan ja ilo pulppuamaan. Mutta kuinka vapauttavaa on
ollut luopua isosta osasta omaisuuttaan ja hypätä erilaiseen elämään, vailla ”säilytysratkaisupulmia”
ja muita sisustusongelmia. Jotka itse asiassa taitavat olla aika pitkälti
sisustuslehtien lanseeraamia asioita… :)
Viime kesänä, lähtiessämme reissuun neljäksi kuukaudeksi,
myimme asuntomme. Asunto meni kaupaksi heti, välittäjällä oli kiikarissa
kiinnostunut ostaja joka teki saman tien odotuksemme ylittävän tarjouksen ja
luovutuspäiväksikin hänelle sopi kesäinen lähtöpäivämme, useamman kuukauden
päähän kaupoista. Vähitellen aloimme raivata omaisuuttamme. Annoimme tutuille
ja hyväntekeväisyyteen itsellemme turhaksi osoittautunutta tavaraa
sisustustavaroista kankaisiin ja vanhoihin vaatteisiin. Halusin karsia
varastoon jätettävän omaisuuden määrän mahdollisimman pieneksi. Useaan vuoteen
79-neliöisessä kerrostalokolmiossa mahtuu yllättävän paljon tavaraa, vaikka
materian haaliminen ei millään muotoa ole ollut itsetarkoitus. Emme esimerkiksi
kummatkaan harrasta vaatteiden ostelua, paitsi tarpeeseen (urheiluvaatteet
jne.), muutoin kauppakeskuksissa kiertely on lähinnä rangaistuksen omainen
kokemus itselleni kaiken hälinän, mainosten ja muovisuuden vuoksi. Vaatteitakin
oli kuitenkin kertynyt vuosien saatossa suuri määrä, koska varmuuden vuoksihan
on hyvä säästää esimerkiksi jakkupuku vuoden 2001 ylioppilasjuhlistani...
 |
| Ainahan sitä uutta käyttöä voisi löytyä? |
Niin paljon kuin lahjoitimmekin tavaraa pois, jäi
vuokraamaamme varastoon vielä paljon omaisuuttamme. Omaisuus on yhä varastossa,
koska palattuamme Suomeen tiesimme muuttavamme Lappiin, valmiiksi kalustettuun
asuntoon. Varaston täytimme huonekaluilla, pesukoneella, verhoilla,
tärkeimmillä sisustustavaroilla (etenkin maailmalta tuoduilla muistoilla), keittiötavaroilla,
astioilla, kirjoilla, CD-levyillä, jne. Pakatessamme pakettiautomme marraskuun
alussa suunnataksemme kohti Leviä, otimme mukaan vain vaatteet, kengät, sukset,
monot ja muut harrastusvälineet sekä keittiövälineistä blenderin ja mehustimen.
Kuinka paljon turhaa tavaraa varastoon jäikään! Jo reissussa pohdin entistä
vahvemmin sidettäni asioihin joita ”omistan”. On virkistävää viettää neljä
kuukautta muutamassa vaatekerrassa ja vähitellen menettää entistä enemmän
mielenkiintoaan siihen, miltä näyttää ja mitä ulospäin ”markkinoi” ulkoisella
olemuksellaan. Reissu ei todellakaan olisi saanut yhtään enempää lisäarvoa
hienommissa tai vähemmän hikisissä tai reikäisissä vaatteissa. :D
 |
| (lähde:google) |
Talven aikana täällä Lapissa olen myös huomannut, että
vaikka tuomamme vaatteet mahtuvat yhteen pieneen vaatekaappiin, ja kyseessä
ovat siis kaikki enää omistamamme vaatteet sisältäen enimmäkseen alusvaatteita,
kerrastoja ja hikivaatteita, on joukossa silti hyvin paljon turhaa. Koska olen
kokoajan joko työvaatteissa tai muissa ulkoiluvaatteissa tai joogatrikoissa, ei
farkuille ja muille arkivaatteille ole juurikaan käyttöä. Saati että niitä
tarvitsisi omistaa useita tai vieläpä hankkia lisää! Toki tilanne olisi eri,
mikäli olisin erilaisissa töissä, mutta mihin ihminen oikeasti siltikään tarvitsee
lukemattomia erilaisia paitoja tai housuja? Olen käyttänyt ehkä kahta hupparia
ja yksiä farkkuja enkä siis ostanut kahta asiaa lukuun ottamatta mitään koko
talvena. Yksi uusi lämmin kerrasto palelevan pakkasjakso keskellä sekä
henkilökuntahintaan ostamani maastolenkkarit tulevat tarpeeseen ja muun muassa mukaan
tuleville reissuille. Mikäli olisin vaikkapa toimistotöissä, kumpuaisi tarve vaihteluun ja uusien
vaatteiden osteluun todellisuudessa muusta kuin oikeasta tarpeesta;
ehdollistumisesta maailmaan, jossa ulkonäöllä on paljonkin merkitystä ja ”koska
kaikilla muillakin…”. Onneksi tämäkin on tietoinen valinta, pysytellä tuon
ulkopuolella.
Näitä pohtien olemme suunnitelleet tulevana kesänä karsia
varastossa olevaa omaisuutemme määrää entistä radikaalimmalla kädellä.
Oikeastaan on aivan oivaa edetä tämän prosessin kanssa askel askeleelta. Viime
kesänä olisi kenties tuntunut liian äkkinäiseltä luopua kerralla kaikesta,
mutta reissu ja talvi täällä ovat vahvistaneet ajatusta. Entisenä
sisustusharrastajana on ollut mielekästä huomata, että elämä toisen
sisustamassa asunnossa on ollut vallan mukavaa ja stressitöntä. Kaapeissa ei
ole omaa tavaraa, ylipäätään tavaraa ei ole liiaksi asti, jolloin esimerkiksi
siivoaminen sujuu hyvin nopeasti. Vaatehuolto on helppoa, kun vaatteita ei ole
turhan paljoa keräämässä pölyä. Mitään lisäarvoa tälle talvelle ei olisi ”omanlaiseksi”
sisustettu asunto tuonut, verrattuna elämään tässä pirtissä. Kesällä on aika
hyvästellä kaikki ylimääräiset astiat, keittiötavarat, vieläkin vaatteita
karsien luopuen käyttämättömistä tai esimerkiksi suuriksi jääneistä vaatteista.
Myymme myös huonekaluista kaikki muut, paitsi intialaiset puuhuonekalut ja
täyspuisen kierrätyspuusta tehdyn suuren ruokapöydän. Jos joskus asetumme
aloillemme hetkeksi tai pidemmäksi, on kuitenkin mukava panostaa (jo hankittuun)
laatuun, enkä voi valehdella etteikö nätissä ympäristössä olisi mukavampaa,
etenkin jos aikaa siellä viettää pidemmän tovin. Kirpputorilta voi sitten hankkia
muuta, jos sellaista enää tarvitsee. Olisikin ihan mukava sisustushaaste
sisustaa asuntoa mahdollisimman minimaalisella rahamäärällä ja kaikki
kierrätettynä hankkien. Ei kai sitä koira karvoistaan täysin eroon pääse... :)
Luin eräästä minimalismia käsittelevästä blogista että
keskimääräinen suomalainen perhe omistaa yli 10 000 tavaraa! Ja
kohtuullista elämää varten ihminen tarvitsisi vain noin 270 tavaraa.
Miettikääpä kuinka paljon turhaa tavaraa ihmisten nurkissa on, ja kuinka paljon
käytetään aikaa ja tehdään töitä, jotta voidaan hankkia suurempia asuntoja ja
enemmän säilytystilaa tavaroille, joiden alkuperäinen tarkoitus on ollut
kuitenkin vain helpottaa ihmisen elämää, ei alkaa ohjata sitä nykyisellä
tavalla. Suhdettaan materiaan pohtimalla voi miettiä laajemmin elämänsä
muitakin valintoja; tuoko kuluttaminen ja ostaminen todella pitkäaikaista
onnellisuutta elämään? Vai olisiko kyseessä vain hetken huumaa, jota lisää
saadakseen pitää kierrettä vain jatkaa. Ja jos tavaroihin syntyy tunnesiteitä,
voi kenties pohtia mistä se kumpuaa. Täyttävätkö tavarat, oman ulkonäön
parantelu tai asunnon sisustaminen tyhjiötä tai tuovat tarkoitusta elämään?
Ehkäpä sitä merkitystä elämälle voisi kääntyä hakemaan muista asioista?
 |
| (lähde:google) |
En tiedä haluanko lähiaikoina tai koskaan asettua enää
aloilleni, saati astua takaisin velallisen elämään omistusasunnon myötä. Kenties,
kenties en, eikä sitä tarvitsekaan tietää, antaa ajan näyttää ja uusien tuulien
ohjata. Ainakin tällä hetkellä velattomana, rahaa säästössäkin omaavana vapaana
lintusena on vallan mukava lennellä. :) Olen tutustunut useisiin nykypäivän nomadeihin, eli ihmisiin jotka elävät
vailla kiinteää asuntoa, työtä ja omaisuutta. Olen ymmärtänyt entistä laajemmin
kuinka eritavalla elämänsä voikaan rakentaa ja liityttyäni facebook-ryhmään Nomads – a life of cheap/free travel, sekä
useisiin reppureissaamista ja halvalla reissaamista sivuaviin ryhmiin, olen saanut
lisäinspiraatiota tulevaisuuteen huimasti! Moni on pitkin talvea kysellyt
minulta että miten ihmeessä säästämme tulevaan Etelä-Amerikan reissuumme
hiihdonopettajan palkoilla. Minäpä kerron. :)
Puhutaanpa asioista niiden oikeilla nimillä; kausihiihdonopettajana
työskellessäni palkkaukseni on työehtosopimuksen mukainen, eli kohdallani
B-palkkaluokan mukainen 10,86 euroa tunnissa. Pepe tekee hiihdonopetustyön lisäksi myös oman yrityksensä kautta muita töitä. Lapissa asumis- ja
elämiskustannukset voivat nousta suuriksi, joten alun perin laskeskelimme miten
ihmeessä saisimme rahaa säästöön kauden aikana. Ensimmäinen ruokakaupasta
ostamani kukkakaali maksoi miltei viisi euroa marraskuun alussa, eikä kyseessä
ollut edes luomu-kukkakaali! Tiesin sen ettei entisiin
luomu-lähiruoka-superfood-raakaravinto – aikoihin olisi paluuta, mikäli
säästöbudjetilla aikoisimme talven läpi elellä. Kuukausittaiset kulumme muodostuvat vuokrasta,
sähkö- ja vesilaskuista sekä puhelinliittymistä (jaan puhelimella esimerkiksi
netin tietokoneelle, eli en maksa ylimääräisestä nettiliittymästä mitään),
koiranruoasta, omista ruoka- ja päivittäistavarakuluistamme sekä auton
vakuutuksista ja polttoaineesta. Meillä ei ole lainan lainaa, eikä esimerkiksi yhtäkään
lehtitilausta tai muuta itsemme mielestä turhaksi miellettyä. Teen itse kaikki ruokamme
ja eväsruokamme mahdollisimman halpoja aineksia käyttäen, terveellisyydestä
tinkimättä (kaalit, juurekset, riisi, kvinoa, tofu, soijarouhe, palkokasvit,
siemenet). Aamupalani olen itse muuttanut päivittäisestä viherpirtelöstä puuro-marja-leipä-aamiaiseen,
josta saan tuhdimman siementen avulla. Leipien päälle teen paputahnoja tai
laitan kylmäsavutofua. Olemme myös käyttäneet pakastekasviksia kustannusten
pienentämiseksi, vaikka tuoreita pyrinkin suosimaan. Vain muutaman kerran koko
talvena olemme syöneet muuta kuin itse valmistamaamme ruokaa; koulutusmoduleilla
söimme eräässä rinneravintolassa, joka valmistikin pyynnöstä maittavaa
vegaanista ruokaa. Pari kertaa olemme myös hakeneet pitsat ja kerran isäni
tarjosi meille kasvis-sushit aasialaisessa ravintolassa. Muutoin olemme syöneet
täysin itse valmistamaamme ruokaa; intialaisten ruokien lisäksi laatikot kuten kaalilaatikko,
keitot sekä muhennokset ovat tulleet tutuiksi. En käy itse yleensä viihteellä, koska en käytä
alkoholia enkä viihdy humalaisten seurassa ja ruokin hyvinvointiani mieluummin
muulla lailla, joten rahaa säästyy melko lahjakkaasti myös tätä kautta, etenkin
verrattuna moniin kausityöläisiin Lapissa.
Hiukseni olen leikkauttanut kerran talven aikana Hyvinkäällä
ja Riihimäellä käydessäni, värjää en niitä enää, monestakin syystä, mutta
säästän samalla vuodessa Intian lentolippujen verran jo pelkästään tällä
tottumusten muutoksella. Kosmetiikan osalta käyttämäni eläinkokeeton
luonnonkosmetiikka voisi tulla kalliiksi, mutta olen siirtynyt käyttämään
palasaippuoita; niin keholle, kasvoille kuin hiuksillekin löytyy pesuaineita
ekologisessa pala-muodossa, ilman turhaa kertyvää pakkausjätettä! Ja tulevatpa
vielä edullisiksikin. Kookosöljy on jo vuosia toiminut parhaana kosteuttajana.
Näiden tuotteiden avulla myös reissaaminen on helppoa, palasaippuat eivät vie
paljoa tilaa ja kestävät kauan, eikä rinkassa tarvitse kantaa erilaisia painavia
nestemäisiä tuotteita.
Nyt maaliskuun startatessa olemme saaneet säästöön jo miltei
kolmetuhatta euroa. Voin vain todeta että elämä on valinnoista kiinni. Matkustaminen
on mahdollista kenelle vain, lentoliput Argentiinaan ja takaisin ostimme
veronpalautusrahoilla, reissubudjettia säästämme nyt eläen niukemmin. Palkan
suuruudella ei ole tekemistä sen kanssa voiko reissuihin säästää, vain omilla
valinnoilla on merkitystä. Mikäli rahansa haluaa käyttää asuntovelkaan, kenties
autolainaan, välttämättöminä pitämiinsä kuukausittaisiin ostoksiin ja niin
edelleen, se on enemmän kuin ok, kunhan muistaa niiden olevan omia valintojaan.
Jos haluaa syödä kalliisti, juhlia tai vaikkapa syödä lounaan ulkona joka
päivä, kuluu mahdollisesta reissubudjetista taas iso osa muualle, jolloin ”ei
mulla vaan oo tollaseen varaa ku teillä, aika helppoo toi teiän elämä”… :)
On myös tietenkin itsestä kiinni, kuinka paljon rahaa matkustamiseen
kokee tarvitsevansa. Hostelleissa majoittuen, sohvasurffaillen eli
ystävällisten, tuntemattomien paikallisten luona majoittuen ja vaikkapa
telttaillen kulut ovat melkoisen erilaiset kuin hotelleissa yöpyen. Syöden
katuruokaa ja välillä ostellen itse eväitä tai kokkaillen itse eteen osuvissa
keittiöissä, voi myös tietenkin säästää verrattuna siihen, että söisi kokoajan
ulkona. Tulevaan talveen Intiassa aion taas säästää ensi kesän
kesätyö-palkoistani. Tiedän eläväni leppoisasti tulevissa maisemissani 200
eurolla kuukaudessa, joten säästötavoite kesälle on selvä. Kovahan tuo tavoite
on kolmessa kuukaudessa säästää talven rahat, mutta kuten olen tänä talvena
huomannut, kaikki on mahdollista!
Moni kyseenalaistaa vuosittaisen lentomatkustelun ekologisuutta
ja aivan syystä. Omalla kohdallani kuitenkin ruokavalio-valinnoillani
(karjatalouden päästöt yksinään ovat suuremmat kuin lentomatkustelun) sekä
lisääntymättömyydelläni lienee kaikista suurimmat vaikutukset elämäni
ekologiseen jalanjälkeen. Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että
tulevaisuudessa kenties toisenlaisia tapoja lentomatkailun sijaan siirtyä
paikasta toiseen olisi myös mielenkiintoista kokeilla, matkustusinnon
toivottavasti vain reissu reissulta kasvaessa.
Voisitko sinä karsia jostakin elämässäsi saadaksesi tilalle
jotakin uutta?
 |
| (lähde:google) |
Avartavaa ja luopumisen täyteistä viikkoa <3
