27.11.2014 ”Muutos on ainoo mikä pysyy”

Lappi – täällä sitä vihdoin ollaan. Unelmia on työstetty todeksi ja täällä sitä eletään taas keskellä yhtä niistä. Keskellä muutosta halusin antaa aikaa itselleni ja ajatuksilleni, kunnes taas palaisin rustailemaan mietteitäni ääneen. Mutta elämän virta vie eteenpäin ja tässä sitä taas naputellaan, asian äärellä ja hieman sivussakin. J

Viimeinen ilta Intiassa <3

Matkalla uuteen ja tuntemattomaan :)

”Muutos on ainoo mikä pysyy

Aika ei tuu keltään kysyyn
Että haluuksä kasvaa, haluuksä kypsyy
Pakko se on hyväksyy”

Mikään ei ole pysyvämpää kuin muutos, ja sille antautuminen on edellytys jatkuvalle kehitykselle ihmisenä ja elämässä yleensä. Olemme hypänneet pois kaikesta pysyvästä, tietoisesti syleillen tuota muutoksen mahtia. Muutos on silti aina muutos. Intian sielua ja sydäntä hyväilevästä ilmapiiristä muutto tänne keskelle tyhjyyttä ja hiljaisuutta on tuntunut, hmm, monenlaiselta. Ajoittain olen ollut alakuloinen, ajoittain hyvin energinen, tyhjyyden tunne on täyttänyt sydämeni useana aamuna, luonnon rauhassa taas sydän on täyttynyt suurella rakkaudella elämää kohtaan. Olen antanut tunteiden tulla, olla ja mennä; olen tarkkaillut niitä kiitollisuudella. Kuinka etuoikeutettua onkaan, että saan seurata unelmiani ja oppia näin paljon. Ei polun olekaan tarkoitus olla suora ja mutkaton. Matkanteko olisi tylsempää vailla töyssyjä ja kumpareita.  J

Sielunravintoa uusilla kotikulmilla

Olen kiitollinen siitä, että Intia on nostanut pintaan niin paljon ja avannut minua enemmän kuin mikään muu. Herkkyys, jonka sallin luontaisesti päästä enemmän esille ja pintaan, on voimavara, josta voin ammentaa enemmän kuin uskoisinkaan. Myös se, että näkee elämän sävyt syvemmin ja kirkkaammin, on valtavan hieno asia, jota haluan vaalia, en suinkaan tukahduttaa. Ihmiset tekevät usein elämässään (tietoisesti tai vähemmän tietoisesti) valintoja perustuen siihen, mitä he olettavat ympäristön arvostavan, pyrkivät muuttamaan toimintatapojaan yleisesti arvostettuun suuntaan, eläen silti samalla suuressa arvoristiriidassa sisimpänsä kanssa. Kokisin kuitenkin että todellista rohkeutta on kohdata itsensä aidosti arvostaen, nostaen vaikkapa herkkyytensä aidosti esille, mitään lisäämättä tai vähentämättä.

Muistan, kuinka vuosia sitten kävin eräällä shamaanilla energiahoidossa. Hän aisti minussa paljon herkkää ja puhdasta energiaa, joka ei syystä tai toisesta pääse kanavoitumaan esille oikein. Tiesin jo silloin hänen olevan oikeassa ja matkani vievän minut kyllä ajallaan eteenpäin asian suhteen. Olen ollut lapsesta asti herkkä ja introverttiyteen taipuvainen. Moni viime vuosina minuun tutustunut ihminen on kokenut minun muuttuneen Intiassa suuresti. Kyse on vain enemmän siitä, että olen auennut, energia virtaa vapaammin ja sydämeni ohjaa toimintaani. Olen vain rehellisesti avoimemmin oma itseni. J Tuntuu että olen valmiimpi kohtaamaan muuttuvat olosuhteet ja kovatkin elementit pehmeydelläni, joustaen ja mukautuen, samalla säilyttäen oman tasapainoni. Shamaanin hoidossa käydessäni koin tiettyä arvoristiriitaa itseni ja silloisen ympäristöni kanssa, tunsin olevani liian kovien elementtien keskuudessa pystymättä kohtaamaan sitä piilottamatta herkkyyttäni. Tästä taas johtui epätasapainotilaa eläessäni pienessä sisäisessä valheessa itseni kanssa, joka on myös energiavarastoja kuluttavaa pidemmän päälle.

<3

Olen tietoisesti hakeutunut viime vuosina alueille, joissa haen rajojani persoonallisuuteni suhteen. Elettyäni elämääni hyvin itsekseni viihtyen, kirjojen parissa ja asioita pohdiskellen, on ollut opettavaista laajentaa laatikkoani näin paljon. Viihdyn rehellisesti sanottuna yhä parhaiten itsekseni, mutta ihmisten kohtaamisesta saan nykyään paljon enemmän kuin ennen, ja toivon myös voivani enemmän antaakin. Eräänlainen oppimatka on vuosien varrella tämäkin ollut takertumattomuuden suhteen, kuinka usein kuvittelemmekaan tiettyjen ominaisuuksien olevan vain synnynnäisiä tai pysyviä? On turhan helppoa määritellä ihminen introvertti-ekstrovertti – akselilla, koska useimmiten olemme kuitenkin jotakin siltä väliltä, ja erilaiset elämäntilanteet ja ympäristöt muokkaavat yllättävän paljonkin sitä, mihin akselilla sijoitumme. On helpottavaa oivaltaa seilattuaan kummallakin alueella, että puolensa kaikessa, ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla olemassa ihmisenä. Vuodenaikojen ja psyykkisen kuormituksen mukaan tilanteet yhä kohdallanikin vaihtelevat, Lappiin tultua olen viihtynyt itsekseni, lataillen akkuja luonnon helmassa tai joogamatolla. Energia tuntuu taas virtaavaan vapaasti, ja sydämestä kumpuava lämpö tuntuu vetävän puoleensa mielekkäitä asioita, tapahtumia ja kohtaamisia. Olen taas valmiimpi sosiaalisemmalle elämälle, sitä vallan kaivatenkin.

Kyllä luonnossa on ihmisen hyvä olla :)

Elämä on mielenkiintoinen matka. Kaikki tuntuu tulevan kohdalle oikeaan aikaan, vaikka aina sillä hetkellä ei siltä tuntuisikaan. Jos olisin jäänyt tällä kertaa saman tien Intian, palaamatta Suomeen, olisin ehkä tuudittautunut liikaa ulkoisen sydäntä ja sielun kasvua ruokkivan ilmapiirin voimaan. Muutettuani Lappiin näen entistä kirkkaammin sisäisen valon voiman. Voin ruokkia sitä missä vain, olin sitten temppelissä Intiassa tai joogamatolla tai hiihtoladulla Suomen Lapissa. Vaikka sydämeni jäikin Intiaan, haluan elää täysin rinnoin tätä hetkeä, nauttia yhteydestä luontoon ja olennaiseen. Pääsen jakamaan mahtavia kokemuksia liikkumisen riemun parissa ihmisten kanssa, toivottavasti antamaan työssäni asiakkaille elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Aivan mahtavaa. J Ensi vuoden lopulla palaan Intiaan, jonne jäi uskomattomia asioita ja ihmisiä. Mutta eihän elämän tarvitse olla kerralla valmista. Matkasta on tärkeää nauttia, osa asioista jää keskeneräiseksi, osan taas saamme valmiiksi ja jatkamme matkaa. Lopputulos ei niinkään kiinnosta minua, vaan kaikki mitä sitä ennen tapahtuu, on paljon mielenkiintoisempaa. J

Sydämen valoa kaikille ja terveisiä talven keskeltä  <3

Olen Karpo-poika, saatan vierailla tässä blogissa toisinaan :)

27.10.2014 Kun sydän jää Intiaan

Viimeisiä päiviä Intiassa viedään, tällä viikolla palaamme jo Suomeen suunnataksemme Lappiin Skiexpo – messujen jälkeen. Eilen sunnuntaina oli Panchakarma-hoitokokonaisuuteni viimeinen päivä. Tarkoituksena oli siis puhdistaa Pitta-doshani myrkkyjen varastoijaa, maksaa, ja samalla tietenkin koko kehoa ja mieltä erilaisten toimenpiteiden avulla. Kohdallani Panchakarma kesti viikon, ja sisälsi erilaisia yrttivalmisteita aamuisin, päivällä ja illalla. Ravinnoksi nautin hyvin kevyttä ja sulavaa ruokaa; pääosin hedelmiä ja vihanneksia. Panchakarmaan sisältyi myös ohjeet doshaani tasapainottavaan elämäntapaan tulevaisuudessa, sisältäen kaikkea niin mielenhallinnasta, myrkyllisten ajatusten haitallisuudesta, meditoinnin tärkeydestä aina ruokaohjeisiin sekä ulkoisiin ihonhoito-ohjeisiin. Kävin seitsemästä päivästä kuutena ensimmäisenä ayurvedisessä hoidossa erittäin osaavan ja kokeneen terapeutin käsissä. Hoito sisälsi joka päivä Abhyanga-öljyhieronnan kattaen koko kehon ja pään, Swedana-höyryterapian sekä Nasya-hoidon, eli nenän kautta öljyseoksessa olevien yrttien imeyttämisen. Otin myös joka ilta miedon yrttilaksatiivin, jotta vatsa tyhjeni aamulla ennen asanaharjoitusta. Viimeisenä päivänä lusikoin aamulla suihini kyseenalaisen makuista vahvempaa yrttilaksatiivia, ja join iltapäivään saakka vain kuumaa vettä ja vierailin vessan puolella säännöllisesti. Vierailtuani vessassa riittävän monta kertaa (5-8), oli ohjeena juoda huoneenlämpöistä vettä ja rauhoittaa suolen toiminta. Tämä toimi ja alkuillasta söin erittäin kevyen ja hyvin sulavan aterian, joka jäi siis päivän ainoaksi.

Viikolla olo oli ajoittain turvonnut ja puhdistumista tapahtui myös ihon kautta, mutta tiesin tämän kuuluvan asiaan ja jatkoin ohjeiden mukaisesti. Tänään aamulla olo oli erinomaisen kirkastunut, selkeä ja henkisesti kevyt! Keho tuntuu myös puhtaalta ja olotila kehossani kepeältä, parhaiten kuvaavaa sanaa hakiessani. Pohdin aamulla eilisen mahdollista vaikutusta asanaharjoitukseen, josko tuntisin oloni voimattomaksi tai vain uupuneeksi vaikka eilen en oloani yhtään heikoksi tuntenutkaan, mutta harjoitus sujui paremmin kuin kertaakaan täällä ollessamme! Vinyasa-hypyt sujuivat helposti ja tunsin oloni voimakkaaksi ja kykeneväksi. Venyin myös muutamassa asanassa enemmän kuin koskaan. Turhaa kuonaa on poistettu ja sen huomaa. J

Onnellinen joogi uuden nenäkorunsa kanssa. Palasin juurilleni, tosin en sähkönsinisen renkaan kanssa tällä kertaa (eikä tukkakaan ole niin lyhyt ja pystyssä tai keesinä kuten taannoin teini-iässä) ;) Intiassa nenän lävistyksellä on pitkät juuret niin kulttuurissa, uskonnossa kuin ayurvedassakin. 

Alanvaihto?

Lähtö kotiin lähenee ja iso osa minusta haluaisi vain jäädä tänne. Olen menettänyt suuren palan sydäntäni Intialle ja ihmisille täällä, koen niin vahvoja tunteita ja huikaisevia oivalluksia täällä että huh! Odotan myös talvea Lapissa innolla, onhan edessämme taas uudenlainen elämänvaihe uudessa paikassa. Onnekseni olen palaamassa Intiaan ensi vuoden lopulla, joten tämä kaikki saa vielä paljon jatkoa muuttaessani tähän henkisyyden kehtoon. J Tänään juttelin harjoituksen jälkeen opettajan kanssa, hän totesi kuinka lyhyt aika kuukausi harjoittamiselle ja muutoksille täällä on, ja olen kyllä samaa mieltä. Hän kehotti tulemaan ensi kerralla Mysoreen vähintään kahdeksi kuukaudeksi ja toi hyvin vahvasti esiin sen, miten tärkeää 5-6 harjoitusta kotonakin olisi viikoittain. Aiemmin pohdin muun ohella pystyväni talvella kolmeen kokonaiseen harjoitukseen viikkotasolla, 5-6 kuulostaa melkoisen kunnianhimoiselta. Aamuisin pitäisi herätä neljän maissa tekemään parin tunnin asanaharjoitus ja tunnin vipassana, ennen koiralenkkiä ja suihkua ja aamupalaa. Ja sitten päiväksi rinteeseen ja illalla juoksemaan ja puuhaamaan Karpon kanssa ja illallakin pitäisi tunti meditoida (+ olen koukuttunut iltaiseen Yin-jooga-sessiooni). J Kaikkihan on toki priorisoinnista kiinni, aina, mutta ehkä jätän kuitenkin itselleni vapauden katsoa miten arki muovautuu jotta ehdin kokkailla ja rentoutua ja hoitaa muita projektejanikin. Elämä on valintoja ja ehkä omistautuminen harjoittamiselle tarkoittaisi jonkin muun poisjättämistä, vielä en ole siihen halukas vaikka päivittäinen harjoittaminen täällä onkin tuntunut aivan poskettoman hyvältä riittäviä ylistyssanoja löytämättä. :D

Incredible India <3

Opettaja Chidananda on aivan ihana. Hänen avustuksensa ovat erittäin asiantuntevia ja otteet kehoa lukevia (vaikka olen hieman mustelmia saanutkin). Olen auennut enemmän kuin oletin, vaikka oletukset pitäisikin heittää romukoppaan. J Tunnen kuitenkin kehoni ja annan sille aikaa muutoksille, aamuharjoitus oli jo iso muutos aiemmin tehtyäni harjoitusta illalla. Alaselkäkipuja olen hieman kokenut, johtuen näin säännöllisistä taaksetaivutusharjoituksista yhdistettynä jäykkään selkääni, olen tosin tehnyt harjoitukset todella huolella ja kehoani kuunnellen jotta en loukkaisi itseäni, mutta toistojahan täällä tulee melkoisesti. Käsivarsissani on myös avustuksista tulleita mustelmia, Marichyasana C:ssä ja D:ssä olen kiertynyt melkoiselle mutkalle opettajan käsissä. Enpä olisi myöskään uskonut, että minun jäykillä olkapäilläni saisin Marichyasanoissa kädet niin kunnolla takana yhteen, että saan jopa ranteistani kiinni. Siis ilman avustusta. J Päätä on nyt viety polveen ja selkää mutkalle ja kierteelle miltei kuukausi, Mysore Mandala onkin aivan ihana paikka jota voin kyllä suositella aivan kaikille, kuten myös Chidanandaa opettajana.

Mysore tuntui aluksi paikkana kovin erilaiselta kuin muu Intia jossa olemme reissanneet, etelässähän emme oikeastaan olekaan kiertäneet. Olen kuitenkin ihastunut paikkaan yhä enemmän arjen muovautuessa normaaliksi ”opiskelijan arjeksi” ja päästessämme syvälle paikan sieluun. Lähdön lähestyessä takana onkin nyt iso siivu Intiaa; aloitimme Punjabin pyörteistä siirtyen huikaisevaan Himachal Pradeshiin, Ladakhin karuista vuoristomaisemista jatkoimme Kashmirin vehreään alppimaisemaan. Olemme matkanneet maailman vaarallisimmilla teillä Himalajan vuoristossa ja vaeltaneet lähes 5000 metrissä. Buddhan jalanjäljiltä siirryimme hindujen pyhimpiin paikkoihin, sydämeni juurruttua matkan varrelle Bodh Gayaan. Olemme chantanneet ja rukoilleet temppeleissä ympäri Intiaa ja osallistuneet lukuisiin pyhiin seremonioihin, meditoineet ja jooganneet eri paikoissa matkan varrella. Kävinpähän matkan varrella astrologillakin käden luennassa. Kylvimme Haridwarissa pyhässä äiti Gangesissa ja Rishikeshissä nautimme pyhien miesten kanssa henkisistä viboista. Elämän mittakaavassa merkittävä virstapylväs oli Vipassana-retriitti Dehradunissa, josta poistuin viimeisetkin (?) taakat selästäni heittäneenä. Matkasimme lännen läpi kohti etelää, nähden ja kokien matkalla paljon. Olemme kiertäneet ympäri Intiaa junilla ja paikallisbusseilla, tutustuen ihmisiin ja tarinoihinsa, juurruttaen samalla itseämme yhä syvemmälle kulttuuriin. Tämä matka on ollut suoraan sanottuna parasta ikinä elämässäni, ja onneksemme tämä on vain alkusoittoa elämän uudelle luvulle. <3


Alla pari videota matkan varrelta; Sulamisvesien ylityskohta kapealla vuoristotiellä matkalla Spitiin, matkatoveriemme ranskalaisten kanssa. Valtaosa autoista jumittui keskelle virtausta mutta kuskimme sai meidät kerralla läpi. Toisessa videossa biletämme Vrindavanissa Krishna-liikkeen temppelillä, mahtavissa energioissa. :)

Sanat eivät riitä kuvaamaan uskomattomia fiiliksiäni nyt, joten toivon kaikille rakkaudellista ja myötätuntoista talvea <3 Rustailen lisää sitten Lapin lumoista seuraavan kerran. Nähdään Skiexpoilla! ;)

17.10.2014 Tulta tasapainottamassa

Mysoressa on nyt vierähtänyt yli kaksi viikkoa ja aika on kulunut nopeasti tiiviin aikataulun parissa. Aamuisin asanaharjoitusten jälkeen olen jäänyt suoraan pranayama-tunnille ja iltapäivällä palannut takaisin joogashalalle opiskelemaan ayurvedaa. Iltaisin olen huoltanut tarpeen mukaan kehoa ja olenpa käynyt hierojallakin vapaapäivinä (viikossa siis perinteen mukaan kuusi harjoitusta ja yksi vapaa). Olemme kokkailleet itse terveellisiä ruokia ja lukeneet joogafilosofiaa (plus olen opiskellut hindiä) sekä kierrelleet hieman ympäristöä tutkaillen. Olo on aivan mahtavan kiitollinen ja mieli innokas oppimaan uutta. Olenpa saanut myös selvyyttä terveydentilaani ayurvedalääkäriltä, joten rustailenpa aiheesta muutaman sanasen näin alkuun. J

Kävin siis yksityissairaalassa hyvin laajoissa verikokeissa ja annoinpa muutaman ulostenäytteenkin oireideni vuoksi, joista aiemmin kirjoittelin. Ennen testejä lääkäri epäili parasiitteja, mutta testit osoittautuivat täysin puhtaiksi ja tulokset erinomaisiksi. Kaaleppia ja Uolevia ei siis löytynyt. J Tämän jälkeen sainkin kokea tuon lääketieteen ah niin tutun näkemyksen kyseisenlaisessa tilanteessa: ”Testit ovat puhtaat joten mikään ei ole vialla”. Vai niin, kummasti vain oma kokemukseni tilanteessa kertoo monenkin asian olevan epätasapainossa. No, tämä ei tietenkään yllättänyt minua, joten olinkin jo varannut ajan ayurvedalääkärille. Kyseinen lääkäri pitää vastaanottoa Mysore Mandala –joogakeskuksessa, jossa olemme joogaamassa, ja hän on opiskellut tutkintonsa Mysoren yliopistossa, jonka jälkeen pitänyt vastaanottoa ja opettanut ayurvedaa ja jooga-anatomiaa jo yli 10 vuotta. Ayurveda tarkoittaa elämäntiedettä ja se on osa Veda-kirjallisuutta, joka on vanhinta muistiinmerkittyä tietoa ihmisen kokemusmaailmasta. Ayurvedassa terveyskäsitys on holistinen eli kokonaisvaltainen ja sitä onkin harjoitettu Intiassa jo tuhansia vuosia. Ayurvedassa on kolme perusperiaatetta, doshaa, joiden tasapainottamiseen pyritään huomioimalla kehon, mielen, sielun sekä sosiaalisen elämän hyvinvointi panostamalla kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Olen lukenut kirjoja ayurvedasta ja soveltanut sitä osin omaan elämääni vajaan tietämykseni turvin. Täällä minulla on vihdoin mahtava mahdollisuus syventyä aiheeseen opiskelemalla sitä, ja opettajana toimiikin kyseinen lääkäri joka minut myös otti vastaan. Vastaanotto alkoi hyvin laajalla keskustelulla ruokavaliostani, mahdollisista yliherkkyyksistä ja allergioista, mitä olen syönyt nyt matkalla ja mitä yleensä syön, liikuntatottumuksistani täällä ja kotona, sairauksista ja vammoista joita minulla mahdollisesti on tai on ollut, henkisen elämäni tilasta sekä tietenkin vaivoista jonka takia olin vastaanotolle päätynyt. Tämän jälkeen lääkäri tutki vatsani ulkopuolelta tunnustellen ja naputellen hyvin perusteellisesti sekä mittasi verenpaineen ja tutki suutani ja silmiäni sekä ihoani. Sen jälkeen hän teki pulssinluennan, josta ayurvedassa saadaan selville elinten, kudosten ja kehon eri järjestelmien tilasta ja tasapainosta. Ayurvedassa on tärkeää ymmärtää asiakas kokonaisuudessaan jotta hänelle voidaan laatia kokonaisvaltaisia hoito- tai ennaltaehkäisysuosituksia. Tämä kuva minulle tilani kartoittamisesta välittyikin erittäin vahvasti. Samoihin aikoihin ystäväni Suomessa oli käynyt lääkärissä närästysvaivojen takia, eikä lääkäri yllättäen kysellyt yhtään mitään, ei muuttuneista stressi- tai ruokavaliokuvioista tmv. Hän oli vain katsonut tietokoneensa ruudulta että ”Jaahas, tätä lääkettä sinä olet syönyt, määrätäänpä heti kahden vuoden satsi lisää niin ei tarvitse heti tulla takaisin”. Valitettavasti tämä on elämäni aikana minulle muodostunut kuva länsimaisesta lääketieteestä. Ei paneuduta syihin, ei kohdata ihmistä kokonaisuutena, pyritään vain lääkitsemään oire pois. Kokemuksia itselläni on monenmoisia, joista masennuskokemukseni (jonka ”hoidosta” julkisella puolella voisi kirjoittaa oman postauksensa..) ei vähäisimpänä. Onneksi sainkin avun muualta, jonka jälkeen kiinnostukseni vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin ja elintapojen merkitykseen ennaltaehkäisyn lisäksi myös epätasapainotilan ilmettyä hoitokeinona on vain kasvanut. Ihminen on niin mielenkiintoinen ja monikerroksinen kokonaisuus, ettei yhtä osa-aluetta voi hoitaa huomioimatta toista.

Tehtyään tutkimuksensa lääkäri totesi hallitsevan doshani, eli kehotyyppini olevan Pitta. Tähän olin itsekin arveluissani aiemmin päätynyt. Navadina-sivustolla (navadina.net) Pitta-tyyppiä kuvaillaan seuraavanlaisesti:

Pitta-tyypit ovat ruumiinrakenteeltaan keskikokoisia ja sopusuhtaisia. Heidän painonsa pysyy suurinpiirtein samana ilman suuria vaihteluita. Heidän on helppo lihoa tai laihtua muutama kilo, jos he niin haluavat. Kasvot ovat sopusuhtaiset. Silmät ovat keskikokoiset ja niissä on usein läpitunkeva katse. Kädet ja jalat ovat keskikokoiset ja nivelet normaalit. Pitta kävelee usein määrätietoisin askelein. Ominaista hänelle on myös intensiivisyys, yritteliäisyys, kunnianhimo, kriittisyys ja haasteista pitäminen. Pitta-tyypillä on terävä ja syvällinen äly ja hyvä keskittymiskyky. Yleensä he reagoivat maailmaan visuaalisesti. Tasapainossa ollessaan pitta-tyypit ovat lämpimiä ja kiihkeitä tunteissaan, rakastavia ja tyytyväisiä. Pitta-tyypit puhuvat täsmällisesti ja selkeästi. He ovat usein hyviä puhujia ja heillä on voimakkaat mielipiteet ja he pitävät väittelystä. Muiden doshien tavoin pitta-doshassa on kaksi puolta. Sarkastinen ja kriittinen puhe kertoo pitta-epätasapainosta, kun taas tasapainossa ollessaan pittatyypit ovat rakastettavia, iloisia, itsevarmoja ja rohkeita. He pitävät haasteista ja ottavat ne vastaan tarmokkaasti, mutta vain keskinkertaisella energialla. Pitalla on taipumus ärsyyntymiseen ja suuttumiseen. Pittaihmisen tyypillinen negatiivinen tunne on suuttumus ja stressi tuo sen helposti esiin. Etenkin epätasapainotilassa ollessaan he voivat olla ärtyisiä ja kärsimättömiä, vaativia ja liikaan täydellisyyteen pyrkiviä. Ominaista pittaa on kehon kuumus. Pitta-dosha hallitsee kaikkien kehotyyppien aineenvaihduntaa. Pitta-ihmisillä ruoansulatuksen tuli on erittäin voimakas, ja se antaa hyvän ruokahalun ja voimakkaan janon. Kaikista tyypeistä Pitta pystyy huonoimmin jättämään aterian väliin tai edes syömään tavallista myöhemmin.  Se tekee heidät kiljuvan nälkäisiksi ja ärtyneiksi. Ellei häiriintynyttä pittaa hoideta, se heikentää ruoansulatusta pahasti.

Oli hyvin selkeää, että Mysoreen saapumista edeltävä tiivis matkustusrupeama Dehradunista lännen läpi etelään (sekä koko pitkä matka täällä Intiassa) oli epäsäännöllisyyden vuoksi horjuttanut hyvinvointini tasapainoa ja heilauttanut Pittaa epätasapainon puolelle, josta oireet johtuvat. Unet olivat matkalla vähäisiä ja epäsäännöllisiä junissa ja vaihtuvissa majoituksissa (vipassanassakaan en nukkunut paljoa, vaikka se ei sillä hetkellä häirinnytkään oloani). Ruokailut olivat matkustuselämästä johtuen epäsäännöllisiä ja syömisvälit kasvoivat kovinkin pitkiksi. Liikkumaankaan en noiden kymmenen päivän aikana juuri ehtinyt ja meditaatio oli epäsäännöllistä. Tietenkin myös jatkuvasti muuttuvat tilanteet luovat helposti pientä stressitilaa elimistöön. Lääkäri totesi minun olevan lähtökohtaisesti erittäin elinvoimainen ja hyvässä kunnossa ja epäili vatsavaivojen taustalla olevan sen, että olen syönyt hieman saastunutta ruokaa satunnaisesti ja epätasapainotilasta johtuen immuniteettini on hieman laskenut joka on aiheuttanut sen, että tilanne suolistossani ja elimistössäni on järkkynyt. Olin kertonut syömistäni probiooteista, entsyymeistä ja vitamiineista, ja lääkäri kehottikin minua lisäämään selkeästi probioottien määrää. Olen täällä 55–58 kilon painoinen ja hän kehotti minua painoni mukaisesti triplaamaan määrän. Pulssinluennan pohjalta hän suositteli minua kiinnittämään huomiota proteiinin, kalsiumin sekä b-vitamiinien saantiin sekä riittävään rasvan määrään ruokavaliossani. Tämä on tietenkin ollut selvää itsellenikin puutteellisesta ravinnosta johtuen ja onnekseni täällä Mysoressa on mitä helpoin löytää vaikka mitä! Löysimme luomu-ekokaupan, josta ostin manteleita, chiansiemeniä, hirssiä, kvinoaa, tofua, sokeroimatonta amarantti-siemen-pähkinä-mysliä, kylmäpuristettua kookosöljyä (jota käytän muutenkin paljon sisäisesti ja ulkoisesti, ja joka sopii Pittalle erityisen hyvin). Palkokasveja täällä tietenkin on helppo löytää kaikkialta ja pääasiallisena proteiinin lähteenä niitä täällä käytetäänkin. Kokkausmahdollisuus majoituksessamme mahdollistaa myös sen, että olen voinut lisätä kasvisten määrää lähemmäs normaalia. Kaduilla on pisteitä, joihin paikalliset viljelijät tulevat päivittäin myymään satoaan ja voi millä hinnoilla! Ison hedelmäpussin kokoinen säkillinen tuoretta korianteria noin kuusi senttiä, kilo tomaatteja 12 senttiä jne. Aamut aloitammekin harjoitusten ja vesilitran jälkeen isolla hedelmäläjällä myslin ja siementen kanssa, lounaalle ja päivälliselle höyryttäen melkoiset keot kasviksia ruoan oheen.

Hirssi-moong dal-khichdi ananasviboilla Heidin tyyliin :D Päällä liotettuja & rouhittuja manteleita ja ohessa höyrytettyjä vihanneksia. Miniannos on Pepen, koska hän on ollut hieman vatsavaivainen vuorostaan.

Veg pulao kvinoasta, idätetyin linssein & koristeltuna korianterilla

Lääkäri kehotti minua välttämään hapatettuja ruokia, koska ne eivät välttämättä sovi Pittalle erityisen hyvin ja huollettaessa suolistoani kuntoon eivät tee kehotyypilleni hyvää. Etelä-Intian herkku on dosa, täytetyn letun näköinen ruoka, jossa taikina valmistetaan riisistä ja linsseistä hapattamalla. Täällä herkullisen (ja suuren!) dosan saa lähiravintolasta 35 rupialla eli alle 50 sentillä. Olinkin herkutellut muutamalla dosalla aiemmin, mutta nyt sitten välttelen näitä lettusia loppuajan. Lääkäri kysyi minulta onko spirulina minulle tuttu valmiste. Tottahan se on, kotioloissa olen jo vuosia sujauttanut aamupirtelööni aina kukkurallisen lusikallisen tuota ravinteikasta mikrolevää. Reissuun otin spirulina-puristeita mukaan, mutta ne ovat loppuneet jo aikaa sitten. Lääkäri määräsikin minulle spirulina-valmisteen tukemaan elimistöni tilan kohentumista. Sinänsä kohdallani ruokavalio-ohjeet eivät tarjonneet uutta tietoa, mutta kehotyypilleni sopivista ja vältettävistä ruoka-aineista sain paljon ideoita. Pittan kohdalla pitää varoa ruokkimasta Pittan elementtiä tulta, eli ravitsemuksenkin kohdalla liian mausteinen ruoka, stimulantit, epäsäännöllisyys jne, ruokkivat Pittaa ja voivat ajaa epätasapainotilaan. No, mausteista ruokaa olen syönyt hyvinkin paljon täällä Intiassa ja en todellakaan voi kehua säännöllisillä päivärytmeillä.. Kotioloissa kuuntelen kehoani ja syön vuodenaikojen mukaan erityyppisesti; kesällä enemmän raakaravintoa (sopii Pittalle etenkin kesällä hyvin), talvella taas lämmittävämpiä makuja ja kokonaisuuksia. Tosin aiemman työni luonteen vuoksi (kuntokeskuksessa, tiiviitä työjaksoja jonka jälkeen hiljaisempia kausia) en ole onnistunut arjessakaan aina säännöllisen ruokarytmin kanssa riittävän hyvin, olen ottanut sesonkiaikoina tyhjiin väleihin asiakastapaamisia palvellakseni asiakkaita hyvin, oman hyvinvointini hieman kärsiessä asettaessani toisten hyvinvoinnin etusijalle.. J

Meditaation lääkäri totesi olevan erityisen hyväksi Pittalle. Täällä ollessa hän antoi myös ohjeeksi olla harjoituksen jälkeen shavasanassa (loppurentoutus) vähintään 20 minuuttia. Olen huomannut että monesti astangajoogan harjoittajat skippaavat tämän viimeisen vaiheen ja makaavat asanassa vain muutaman minuutin. Pittan kohdalla tulen tasapainottamiseksi rentoutuminen on kuitenkin fyysisen harjoituksen jälkeen hyvin tärkeää, ettei epätasapainotila muodostu vähitellen. Tähän on kyllä oma intuitionikin johdattanut, mitä fyysisesti stimuloivampaa elämäni on, esim. työ liikunta-alalla, kaipaan vastapainoksi paljon rauhoittavia ja rentouttavia elementtejä. Arkisiksi rutiineiksini ovatkin muodostuneet kotona yin-jooga, pitkä piikkimattorentoutus, rentouttavat yrttiteet, oma yksinolo-aika, säännölliset hieronnat sekä meditaatio.

Tänne saapumisen ja asettumisen jälkeen olin kokenut oloni ajoittain ärtyneeksi ja alakuloiseksi. Ayurvedalääkärillä käynnin jälkeen olen painottanut erityisen paljon uneen sekä rentoutumiseen. Jään asanaharjoituksen jälkeen aina viimeisenä saliin maatessani shavasanassa pitkään ja myös pranayaman jälkeen olen ollut samaisessa asanassa rentoutuen pidemmän tovin. Olen käynyt jo kahdesti hierojalla täällä ollessani, ja se hengitysharjoitusten (pranayama) kanssa on energisoinut minua erityisen paljon ja huomasin nopeasti muutoksen mielialassani kohti normaalia. Ruokavalio on myös taas paljon monipuolisempi ja rikkaampi ja päivissä on myös tietty säännöllisyys jolloin ruoka-ajoista on helppo pitää kiinni. Kokatessa olen suosinut Pittaa tasapainottavia aineksia ja mausteita. Huomasin jo parissa päivässä muutoksen, vatsani normalisoitui, ihooni ilmestyneet pureman näköiset paukamat kaikkosivat ja oloni on kaikin puolin kohentunut todella paljon. Stressitaso on laskenut ja melkoinen muutos näkyy myös asanaharjoituksessa ja sen syvyydessä.

Yogi Dogi Jari-Matti! Ihana karvakaveri tulee aina kadun kulman takaa aamulla moikkaamaan meitä ennen joogaharjoitusta, odottelee shalan eteisessä, ja harjoituksen jälkeen osoittaa joogaosaamistaan, kaipaa leikkiä ja rapsutuksia. Olen aivan myyty <3

Ayurvedan opiskelusta olen saanut äärettömän paljon irti etenkin oman konsultaationi jälkeen, kyselen paljon kysymyksiä ja esimerkkejä myös Suomen ilmastoon liittyen, jotta pystyn toteuttamaan kehotyyppiäni parhaiten tukevaa elämäntapaa myös kylmässä, talvisessa Lapissa. J Lääkäri suositteli minulle maksanpuhdistuskuuria, jonka aloitankin ensi maanantaina hänen ohjauksessaan. Maksa on pitta-doshan koti elimistössä, joten maksaan kertyneet mielen ja kehon myrkyt ovat usein Pittan epätasapainon taustalla. Puhdistuskuuri kestää viikon, eli ensi maanantaista sunnuntaihin, saan lääkäriltä yrtit, joita otan joka päivä tyhjään vatsaan tuntia ennen asanaharjoitusta. Keskipäivällä käyn päivittäin syväkudoshieronnassa, joka tukee puhdistumisprosessia. Ruokavalio on puhdistuskuurin ajan kevyt ja hyvin sulava, jollaista se tosin jo nyt on. Pirtelöitä ja itse puristettuja mehuja en tosin nyt pysty sisällyttämään ruokavalioon välineiden puutteen vuoksi, mutta ne olisivat mainiota ravintoa maksaa puhdistettaessa. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. J

Asanaharjoitukset ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Alussa harjoittelua hallitsi yleinen jähmeys olotilassa. Pystyin kuitenkin olostani johtuen aloittamaan harjoittelun kevennetysti ja tarkkaillen tilannetta. Viime viikonlopun hieronnan jäljiltä jokin loksahti kohdalleen ja tällä viikolla olen nauttinut harjoituksesta erittäin paljon ja antautunut sille syvemmin ja syvemmin. Shala, jossa harjoitamme, on nimeltään Mysore Mandala ja sijaitsee Lakshmipuramin alueella Mysoressa. Astangajoogaksi kutsutaan K. Pattabhi Joisin perimyslinjan mukaista joogamuotoa, joka onkin yksi länsimaiden suosituimmista joogamuodoista. Pattabhi Jois jätti tämän maailman vuonna 2009, mutta hänen jälkeläisensä jatkavat perinnettä täällä Mysoressa Pattabhi Joisin joogainstituutissa. Kyseinen keskus on suosituin kohde astangajoogan opiskelijoiden keskuudessa täällä Mysoressa. Keskus on kuitenkin aina täynnä, tällä hetkellä siellä on hiljaista, mutta opiskelijoita on noin 200 tapaamani brittitytön arvion mukaan. Kiireisimpinä sesonkeina opiskelijoita on paljon enemmän. Opiskelu siellä myös maksaa useita satoja euroja kuukaudessa (ymmärsin hinnan olevan vajaa 700 dollaria/kk), joten paikkana se ei ehkä olisi ollut meitä varten ainakaan tällä kertaa. Suomessa olen harjoittanut astangajoogaa Hyvinkäällä ihanan Susannan lempeän kannustavissa ja vaativissa käsissä. Hän käykin täällä vuosittain ja nimenomaan Mysore Mandala-keskuksessa, joten valitsimme paikan opettajani suosituksen perusteella. Olen valintaan erittäin tyytyväinen! Opiskelijoita on pienryhmän verran tällä hetkellä ja saamme erittäin pätevää ja henkilökohtausta ohjausta ja avustusta. Opettajan nimi on Sri Chidananda ja hänen opetukseensa olen erittäin tyytyväinen. Astangajoogaa harjoitetaan tyypillisesti heti alun (ohjatut alkeiskurssit) jälkeen oman hengityksen tahtiin, henkilökohtaista ja itsenäistä harjoitusta tehden, tietyssä järjestyksessä ja rytmissä. Tällaista harjoittelua kutsutaan Mysore-harjoitukseksi ja eipä ole vaikeaa päätellä mistä nimi on peräisin. J Itse olen tehnyt Suomessa Mysore-harjoitteluna astangajoogan ykkössarjaa (yoga chikitsa), jonka kokonaan sisäistäminen kestääkin usein vähintään muutaman vuoden.

Työn touhussa

Lepohetki

Harjoitteluni on ollut epäsäännöllistä muun ohella, ajoittaisia syvempiä sitoutumiskausia lukuun ottamatta. Ajatuksena olikin, että saisin täältä eväät päivittäiseen harjoitteluun ja harjoituksen syventämiseen. Viime talvena kuitenkin syksyn tiiviin säännöllisen harjoittamisen jälkeen huomasin, että kehoni kaipaa tiiviillä laskukaudella enemmän rauhallisempaa yin-joogaa tasapainottamaan fyysistä arkea. Pittaan heijastaen tämä on täysin ymmärrettävää, liika voimakas energia ruokkii tulta, jota täytyy tasapainottaa rauhoittumalla. Astanga on kuitenkin dynaamista ja tuottaa yang-energiaa, kuten runsas muun tyyppinen liikunta ja esimerkiksi talviset liikuntalajisuosikkini. Yin-joogan suosiminen on siis intuitiivisesti ollut astangan sijaan erittäin hyvä valinta kehotyypilleni. Ensi talvena työskentelen kausihiihdonopettajana Lapin hiihtokeskuksessa ja perheessämme on aktiivista liikunta-arkea kaipaava koira. Mieleni myös kaipaa ainakin vielä muitakin liikuntamuotoja, joten kuusi astangaharjoitusta talvikaudella ei ole realistinen ajatus. Olenkin löytänyt lisää herkkyyttä kehoni kuuntelemiseen, joten oikea tasapaino tulee varmasti löytymään ajan kanssa. Pelkät aurinkotervehdykset tai lyhennetty harjoitus ennen tunnin vipassana-meditaatiota aamulla, sekä lyhyt pranayama, yin-jooga ja vipassana-meditaatio illalla kuulostaisi tasapainoiselta kokonaisuudelta johon myös aikataulullisesti olisi realistista päästä. Tämän lisäksi kokonainen astangaharjoitus kolmisen kertaa viikossa tarjoaa varmasti riittävästi ylläpitävyyttä, kevään tullen voin taas siirtyä enemmän astangan pariin muun aktiviteetin vähentyessä. Ensi talvelle on luvassa huimasti mielenkiintoista sisältöä työn lisäksi; jatkan hindin opiskelua, aion ottaa haltuun espanjan alkeet ennen Etelä-Amerikan reissua, järjestämme yhden tai kaksi telemark-tapahtumaa, käynnistän Bodh Gayan koulun avuksi varainkeruutoimintaa.. Eipä käy aika tylsäksi! J Sitä tärkeämpää siis on varata myös aikaa tuli-elementin tasapainottamiselle ja rauhoittumiselle.

Astangajooga on tuonut itselleni paljon näkemystä ja ymmärrystä kehoni suhteen, sekä kehoni, mieleni ja sieluni tasapainon suhteen. Lapsuudessa ja nuoruudessani harrastin kilpaurheilua ja siitä lähtien liikunta on ollut osa elämääni. Parikymppisenä uppouduin salihurmokseen hyvin vahvasti ja vuosia elin hyvin kurinalaisesti, ajatellen saavuttavani tällä ulkoisella hallinnan tunteella ja kehoani muokkaamalla ilmeisesti jotakin, hyväksyntää ulkopuolelta tai ties mitä muuta.. Kaukana ovat nuo salihurmosajat, ja omat intressini hakeutua alalle töihin ovat liittyneet syvempiin syihin, mahtavinta ja antoisinta työssäni on ollut auttaa ihmisiä saavuttamaan kohentuneen terveydentilansa avulla unelmiaan tai muuttamaan elämänsä suuntaa. Toki tavoitteellisesta kuntosaliharjoittelu -taustasta on ollut sanoinkuvaamattoman paljon hyötyä työssäni, enkä tietenkään vähättele millään muotoa muiden ihmisten tavoitteita ja prioriteetteja vaikka ne poikkeaisivat omistani. Meitä kun motivoi yhtä monta asiaa kuin meitä ihmisiä on. Itse olen vain ikään kuin jatkanut matkaani ja astunut toisenlaiselle alueelle, oppiakseni kehoni kautta itsestäni paljon lisää. Minua motivoi nykyään liikkumaan sisäinen palo ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, jonka oleellinen osa säännöllinen liikunta on. En nykyisin kokisi saavani tyydytystä vaikkapa mave-tuloksesta tai olkapäiden pyöristymisestä (ajatella että joskus sain J), vaan kehossani virtaava elämänenergia, joka virtaa puhtaasti kun kehoani säännöllisesti liikutan ja huollan, motivoi minua itsessään. Tietenkin tämän myötä tekeminen on muuttanut muotoaan, jooga on astunut kuvioihin, liikun paljon luonnossa ihanan Karpo-koiramme kanssa juosten, vaeltaen, spurttaillen ja jumppaillen sekä kuulailen ja teen kehonpainollani lihaskuntotreenejä. Ulkona. J Ja tietenkin talvella nautin lumesta ja lumilajien tarjoamista fiiliksistä kaiken liikenevän ajan. <3 Syöminen näyttelee myös aivan erilaista roolia kuin ennen, haluan tarjota itselleni rakkaudella laadukkaita rakennuselementtejä, ilman kieltäytymistä ja pakkoa. Haluanhan olla kehoni kanssa yhteistyössä, miksi siis kiristäisin sitä tai tekisin valintoja jotka eivät hyvältä tunnu? J En koe stressiä herkuttelusta, huolehdin vain siitä että perusta pysyy vahvana ja mieltäni ja kehoani parhaimmalla tavalla tukevana. Ja tietenkin mahdollisimman vähällä muiden elollisten olentojen vahingoittamisella.

Minä kotikadullamme :)

Astangan avulla olen kohdannut paljon mieleni kuonaa ja vanhoja uskomuksia, avaamalla kehoani olen puhdistanut vanhaa, kehooni varastoitunutta mielen roskaa. Olen ollut lapsesta saakka jäykähkö. Yleisurheiluaikoina sain tehdä liikkuvuuden suhteen enemmän työtä kuin useimmat. Jäykin kohtani kehossani on ollut selän ja olkapäiden alue. Tähän alueeseen sanotaan varastoituvan ahdistusta, pelkoa, jännitystä ja tukahdutettuja tunteita. Tämä ei voisi pitää kohdallani enempää paikkaansa. Olin lapsena ujo ja jännitin todella paljon, olen myös kokenut lapsuudessani paljon ahdistuksen tunteita, jotka kasvoivatkin melko suureksi ahdistusmöykyksi varhaisaikuisuudessani. Olen niin kiitollinen että olen päässyt joogan avulla oivaltamaan tätä asiaa syvemmin ja avaamaan ja käsittelemään solmuja. Täällä Mysoressa olen myös saanut kohdata vanhentuneita käsityksiäni kehoni kyvykkyydestä. Ja ymmärrettyäni takertuneeni tiettyihin näkemyksiin, olen päästänyt niistä irti ja huh mitä syvyyttä ja etenemistä olen saanut harjoitukseeni. Niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Näen joogan kuten koko elämänkin matkana, jossa ei ole kiire olla valmis tai perillä. Annan itselleni aikaa harjoitella ja kehittyä. Tarkkailen muutoksia ja yritän kehittää itseäni kohtaan sitä lempeyttä, jota koen helpommin muita kohtaan. Sydäntä avaamalla henkisten harjoitusten avulla tämä on muuttunut täällä selkeästi helpommaksi. Olen helposti hyvin vaativa ja ankara itselleni ja menneisyydessä olenkin kokenut suuren osan elämästäni huonommuutta olemisestani, teoistani ja kykeneväisyydestäni, joka kuvastaakin Pittan epätasapainotilaa, tasapainossa ollessaan Pitta taas on rakastava ja ymmärtäväinen myös itseään kohtaan. J Viime vuosina olen tietoisesti vienyt itseäni alueille, joilla en ole niin vahva. Olen hakeutunut itseäni taitavampaan seuraan esimerkiksi laskujutuissa ja saanut oppia muilta niin paljon! Tämä on helposti kuitenkin kehittänyt sisäistä itsekritiikkiäni ja ajoittain olen unohtanut tyystin kaiken lempeyden itseäni kohtaan. Jooga jos mikä on kerta kaikkiaan muuttanut näkemystäni itseäni kohtaan kohdistuvista vaatimuksistani, niiden ääni vähenee hiljalleen. Uskon, että harjoittamalla säännöllisesti kykenen vapautumaan noista vanhoista piintyneistä ehdollistumista. Jos jotain olen sisäistänyt tässä elämän matkalla, on se se, että olemme ikuisia oppijoita muutoksen polulla. On siis tärkeää säilyttää nöyrä. avoin ja joustava mieli ja antautua muutokselle.

Lempeyttä kaikille elämäntiellänne <3

14.10.2014 Kohtaamisia

Reissullamme olemme tavanneet mahtavia ihmisiä ja halusinkin koota kasaan kertomuksia, kuvia ja kohtaamisia matkan varrelta. Monista ihanista ihmisistä ja eläimistä olenkin kertonut, mutta olemme tavanneet lukemattomia erilaisia pallon tallaajia, erilaisissa elämäntilanteissa ja he ansaitsevat päästä esille, niin merkittävä osa matkan antia he ovat. Osan kanssa olemme ystävystyneet, osan kanssa ovat polkumme kohdanneet vain pienen tovin. Monen merkittävän jäljen jättäneen ihmisen kuvia minulla ei ole, koska uppoudun yleensä kanssakäymiseen enkä ymmärrä ottaa kuvaa ja pian hetki onkin jo ohitse. Olen pitkin matkaa pohtinut sitä, kuinka kovin monet reppureissaajat haluavat tai päätyvät viettämään aikaa toisten reissaajien kanssa. Ilmiönä se on minulle melko etäinen ja vieras, koska itse olen aina halunnut tutustua paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin, en viettää iltoja länsimaisten suosimissa kahviloissa muiden länsimaisten kanssa jutellen (ja kaljaa juoden). Toki olemme tavanneet myös lukemattomia reissaajia, joiden kanssa käydyt keskustelut ovat olleet avartavia ja inspiroivia enkä tietenkään laita vastaan mahdollisuutta viettää aikaa hyvässä seurassa vaan nautin siitä suuresti!

Täällä Mysoressa ei niinkään reppureissaajia ole, vaan valtaosa tulee tänne joogaamaan pidemmäksi aikaa eikä välttämättä reissaa muualla Intiassa, mutta joogaajat tuntuvat viettävän aikaansa keskenään, muiden länsimaisten joogaajien kanssa. Täällä on suuri yhteisö länsimaisia ihmisiä, jotka asuvat täällä osan vuodesta ja verkostoituvat tietenkin keskenään. Juttelin erään intialaisen miehen kanssa täällä aiheesta, hän itse asiassa otti aiheen esille sen pyörittyä pidempään päässäni, mitä sattumaa! Miehen kokemus oli, että minä olen yksi ainoista länsimaalaisista naisista jotka mielellään jäävät juttelemaan hänen kanssaan. Hän kokee länsimaalaisten naisten täällä Mysoressa suhtautuvan intialaisiin miehiin varauksella, sillä ajatuksella että he kaikki ovat seksin perässä länkkärinaisten suhteen. Jatkoksi hän totesi että länsimaalaiset tuntuvat vain viihtyvän omissa oloissaan. Tämä vahvisti omaa kokemustani aiheesta, olimmekin jutelleet Pepen kanssa siitä, että tänne tuntuu olevan helppo tulla elämään tietynlaisessa ”kuplassa”, kuin ei olisikaan Intiassa. Toki paikasta ja asioista irti saaminen on itsestä kiinni, joten mitä antoisinta aikaa olemme viettäneet tiiviin harjoittelun parissa myös täällä Mysoressa. J

Tässä pientä satoa ihmisistä ja kohtaamisista matkan varrella <3

Punjabilainen ystävämme Amit, tämä kuva on otettu häistämme viime kesänä. Amit on tieteen mies henkisellä polullaan ja olen enemmän kuin kiitollinen saadessani tuntea hänet

Amitin serkku Ashish, joka on opettanut minulle mm. hindiä. Aivan mahtavan avulias ja huumorintajuinen punjabilainen herrasmies :)

Aamuisen mäkilenkin seuraksi saimme nämä karvaiset kaverit Dharamkotissa Dharamsalassa

Manalin bussiasemalla majaileva karvainen kaveri, johon törmäsimme useampana päivänä

Valkea ystävämme Manalin guesthousen kuistilla, reppanan päässä oli haava jonka puhdistimme ja annoimme kaverille hieman evästä

Nainen paistamassa chapati-leipiä tienvarsikojussa matkalla Manalista Spitiin. Nainen asuu perheineen teltassa kesäkauden tienaten elantoaan ja lähtee talveksi isompaan kylään

Spitin ystävämme. Kolmikko tuli guesthousen eteen joka aamu moikkaamaan meitä :)

Manalin illallisseuramme; paikallinen mies, jonka kanssa vietimme mukavan päivän sekä bangalorelainen Sandee

Ladakhissa vaeltamassa; Yurutsen homestayn pieni poika leikki kanssamme mm. autoilla.

Yurutsen homestayssa ystävällinen perheen mummo kirnuaa voita

Ihana pikkuystäväni Japal Shingon homestayssa Ladakhissa, leikimme ja tanssimme yhdessä mutta kuvaa varten Japal ehti karata kauas ulos :)

Srinagarin iloinen kauppamies. Mies saapui päivittäin houseboatillemme myyden herkkuja ja pientä purtavaa. "Hellooo Heidi!" huuteli hän jo kaukaa saapuen hymyillen kauppaamaan tuotteitaan pienellä shikara-paatillaan. Taisipa Pepe ostaa tiskin alta yhden oluenkin.. :)

Sonamargissa, Kashmirissa, työskentelevä opaspoika. Hän kertoi olevansa yli 16-vuotias mutta taitaa kyllä olla hieman nuorempi. Hän oli kovin kiinnostunut meistä länsimaalaisista ja halusi päästä kuvaan hienojen aurinkolasiensa kanssa :)

Paikallinen opas & hiihdonopettaja Gulmargissa. Vaihdoimme kokemuksia yhteisestä työstämme ja harrastuksestamme.

Mukava maustemyyjä Old Delhissä

Polkupyöräriksakuski Delhissä, Kuinkakohan moni meistä jaksaisi moista työtä paahtavassa kuumuudessa?

Delhiläinen tuttavamme Red Fortilla. 

Ihania Gyanjyoty -organisaation kyläkoulun oppilaita Bodh Gayassa <3 Kyseiseen kouluun palaan vuoden päästä vapaaehtoiseksi ja sitä ennen järjestän varainkeruuta Suomesta käsin :)

Minä ja uusi hyvä ystäväni Niranjan Bodh Gayassa. Toisten kanssa vain kolahtaa samantien :) Tapaamme vielä Delhissä ennen Suomeen paluuta, ja muuttaessani Bihariin, on minulla onnekseni ystäviä odottamassa :)

Nauravaisia lapsia Biharin maaseudulla :)

Niranjanin ihana ojan pohjalta pelastettu koira ja naapuruston lapset 

Toinen uusi Bodh Gayan ystäväni Dinesh :)

Ystävämme Varanasin pyhistä pyhin lehmä ;)

Varanasin kaveri numero kaksi

Venekuskimme Gangesilla Varanasissa auringonnoustessa

Parveke-ystävämme Vrindavanissa. Antamamme keksit kyllä maistuivat, kuten myös omenamehu :)

Ylistämässä Krishnaa joukolla Vrindavanissa. Mahtavia kohtaamisia temppelillä

"Mitä kyyläät?" tuumaa Haridwarin toveri

Rishikeshin veijarit

Viisautta Jaipurissa

Mukava riksakuskimme Mohammed Rajasthanin maaseudulla

Ystävällinen uusi tuttavamme vanhassa moskeijassa Ahmedabadissa

Moskeijan vieressä asuvan perheen isä ja lapsi tulivat juttusille Ahmedabadissa, Gujaratissa 

Elephanta saaren apinaystävät olivat melkoisia ruokavarkaita :)

Kirka 

Naapureitamme Lakshmipuramissa Mysoressa

Paikallinen mies valmistamassa santelipuu-suitsukkeita Mysoressa

Uusi ystäväni Mysoressa, Bala. Hän on harjoittamassa pranayamaa ja hatha-joogaa Mandala-joogakoululla.

Mysore Mandala joogakeskuksen mukava omistaja Harish :)

Pepe, mies jonka kanssa matkaa taivallan :)

Pepe pääsi mukaan kuvasatoon koska olemme tätä reissua matkanneet tiiviisti yhdessä jo kohta neljä kuukautta. Pepe on mies, jonka kanssa jaamme samoja intohimon kohteita; haluamme kokea ja nähdä maailmaa ja elämää eikä tuo lumi suksien allakaan kovin huonolta idealta kuulosta. ;) Jaamme samanlaisia näkemyksiä elämästä ja parisuhteesta, tärkeinä teemoina muun muassa vapaus ja avoimuus, vaikka olemmekin viihtyneet viimeiset vuodet tiiviistikin yhdessä. Olen löytänyt sydämellä maailmaa kohtaavan kumppanin tälle elämänmatkalle, enkä voisi kuvitellakaan jakavani tätä polkua vaikkapa statuksen tai aseman jähmettämän ihmisen kanssa. Pepe on vapaa odotuksista ja turhasta ulkopuolisesta, se minua hänessä viehättää. Sekä se miten kaiken alla piilee niin puhdas ja hyvä sydän. Oma näkemykseni ihmissuhteista on melko kategorisoimaton, miksi suhteita pitäisi asettaa järjestykseen tai lokeroida? Olemme halunneet mennä naimisiin (instituutiosta niin välittämättä) tulevaisuuden suunnitelmien vuoksi. Ja sitoutuen toisiimme, sulkematta maailman tarjoamia ovia toisiltamme pois. Kun olimme Biharissa ja sydän puhutteli minua vahvemmin kuin koskaan, totesi Pepe näkevänsä kuinka kuplin elämäniloa ja kehoitti minua seuraamaan tuota ääntä, vaikka se johtaisi minut eri suuntaan kuin hänet. Vapaassa ja kannustavassa ihmissuhteessa toisen onni ja sydämen seuraaminen kun ei ole toiselta pois, vaan päinvastoin. Olen kiitollinen Pepelle siitä, kuinka paljon hänen seurassaan olen saanut kasvaa ja kehittyä, hän on kannustanut minua lukemattomia kertoja astumaan epämukavuusalueelle ja kolkuttelemaan mieleni homehtuneita raja-aitoja. :) En varmasti olisi nyt tässä ilman häntä. Mitä tulevaisuus tuokaan meille tullessaan, sen saa aika näyttää <3

Rauhaa ja rakkautta kaikille ;)