Lapsena vietin ison osan kesistäni mökillämme Renkajärvellä
Hämeenlinnan kupeessa. Kesät olivat mahtavia mamman ja papan kanssa leikkiessä,
pelaillessa serkkujen kanssa pelejä, uidessa ja saunoessa ja seikkaillen
niityillä ja metsissä. Sadan metrin päässä asui mökkinaapurimme Kalle
perheineen. Maatalossaan perheellä oli eläimiä; hevosia, koiria ja lehmiä. Perheessä
oli hieman itseäni nuorempi tytär, pieni peikkomainen tyttö, jonka kanssa
leikimme niin lammaspaimenia kuin autiolla rannalla asuvia seikkailijoitakin.
Eräänä kesänä mökille saapuessani tyttö esitteli meille uusimman maatalon
asukkinsa; sian nimeltään Elvis. Se kesä ja Elvis rakensivat pohjan
tulevaisuuden eläinsuhteelleni.
Ymmärsin pian Elviksen kanssa leikkiessäni sen ymmärtävän
samanlaisia asioita kuin koirien, joiden kanssa olin ollut tekemisissä. Elvis
oli vuorovaikutteinen ja leikkisä. Se oppi uusia asioita nopeasti ja käsitti
mitä siltä pyydettiin. Oivaltaessani tämän, ymmärsin entistä vahvemmin Elviksen
päätyvän ruoaksi ja elämänsä loppuvan ihmisen toimesta, vain ihmisten
makunautintojen vuoksi. Kyseenalaistin tätä pohtimalla miksi syömme eläimiä,
etenkin toisia eläimiä, toisten nauttiessa eriarvoista asemaa
lemmikkieläiminämme? Tietämättäni pohdin jo lapsena spesismiä eli lajisortoa, olentojen
arvon tai oikeuksien määrittämistä sillä perusteella mihin lajiin ne kuuluvat.
 |
| Sikojen lainsäädännön mahdollistamaa elämää, kuva www.elaintehtaat.fi |
Suurin osa tuntemistani ihmisistä ei hyväksy ihmisten
syrjintää tai epätasa-arvoista kohtelua rodun tai etnisen alkuperän
perusteella. Ihminen kykenee samaistumaan tai eläytymään muihin ihmisiin ja
heidän tilanteeseensa, eli kokemaan empatiaa. Rasismissa empatia jää uupumaan
ja sosiaaliset ihmisryhmät, joihin emme itse kuulu, nähdään etäisinä ja
epäinhimillisinä. Itse asiassa mekanismi rasismin ja spesismin taustalla on
sama; tietty osa ihmisistä asetetaan arvoltaan ja asemaltaan toisten
yläpuolelle.
Usein ihmiset sanovat pitävänsä eläimistä ja mieltävät
itsensä eläinten ystäviksi. He reagoivat vahvasti uutisiin lemmikkieläinten
rääkkäystapauksista. Tämä on äärimmäisen hieno asia ja taustalla onkin kyky
eläytyä näiden eläinten asemaan ja kärsimykseen erilaisen eläinkuvan ja
käsityksen kautta kuin esimerkiksi tuotantoeläinten kohdalla. Monilla on ollut
merkityksellisiä eläinsuhteita koirien tai kissojen kanssa. Niiden maailmaa on
tullut tarkasteltua lähemmin ja koettua tunnesiteitä niiden kanssa. Nähtyään
koiran tai kissan ymmärtävän monia asioita, oppivan asioita jopa ihmislastakin
enemmän, kokevan kärsimystä ja kipua kuten ihminen kokee, ei halua näiden
suloisten eläinten kärsivän tai kokevan väkivaltaa.
 |
| kuva www.elaintehtaat.fi |
Nykyisin joka viidennessä suomalaisessa perheessä on koira,
koiria on enemmän kuin koskaan, arviolta noin 600 000. Kissoja on arviolta
Suomessa niinkin paljon kuin 800 000 – 1 300 000. Lemmikkieläinala
on kasvanut 1990 – luvulta voimakkaasti ja melkein miljoonassa suomalaisessa
perheessä on jokin lemmikkieläin. Tätä vasten heijastaen ei olekaan ihme, että
ihminen kokee lemmikkieläimen statusta nauttivat eläimet itselleen
läheisemmäksi kuin esimerkiksi lehmän, sian tai kanan. Harva ihmisistä on ollut
kosketuksissa siihen todellisuuteen, jota tuotantoeläinten arki on, saati itse
tuotantoeläimiin. Lihansyönnin paradoksista puhuttaessa tarkoitetaan
ristiriitaista eläinsuhdetta, jossa toisaalta eläimistä välitetään ja niille ei
haluta tuottaa kärsimystä, mutta toisaalta lautaselle päätyy lihaa, joka
edellyttää jonkinasteista kärsimyksen tuottamista ja tappamista. Psykologisesti
tilanteen nostattamaa ahdistusta vaimentavat ihmisten rakentamat keinotekoiset
jaottelut eri eläinlajien välillä. Osa eläimistä putoaa lemmikkieläinten
luokkaan, toiset ovat villi- tai tuotantoeläimiä. Näiden eri luokkien kohdalla
pätevät erilaiset säännöt ja jo lainsäädäntömme mahdollistaa eri eläinlajien
erilaisen kohtelun. Se, mikä luokitellaan laittomaksi lemmikkieläinten
kohdalla, on tuotantoeläinten kohdalla karua todellisuutta jota elinkeinoksikin
kutsutaan.
Itse olen kiitollinen Elvikselle ja lapsuuden kesälleni
siitä ajatteluprosessista jonka se käynnisti. Aloin kyseenalaistaa sukulaismiehen
metsästysharrastusta ja eläinten syömistä ylipäätään. Koulussa jäin ajatusteni
vuoksi jälki-istuntoon. Saimme väritettäväksi kuvan iloisesta eläinlaumasta,
junassa matkalle jonnekin. Tehtävänantona oli värittää eläimet ja kirjoittaa
tarina siitä, minne eläimet ovat matkalla. Väritin eläimet voimakkailla
väreillä ja kirjoitin alle; ELÄIMET OVAT MATKALLA TEURASTAMOON! Opettaja ei
tainnut ymmärtää sisälläni herännyttä ajattelijaa, mutta itse vierastin
älyllistä epärehellisyyttä jo silloin. Miksi kirjoittaisin kauniin tarinan
metsäretkestä, kun valtaosa kuvassa esiintyvistä possuista ja lehmistä päätyy
kuitenkin ihmisten ravinnoksi? Vieläpä teuraskuljetuksissa, jotka voivat EU-lainsäädännön
mukaisesti tänä päivänäkin olla jopa useiden päivien mittaisia. Tieteellisesti
on kuitenkin todistettu, että mitä pidempi teuraskuljetusmatka on, sitä enemmän
se kärsimystä eläimille tuottaa.
 |
| Häkkikanalan arkea, kuva www.elaintehtaat.fi |
Kulutustottumusmuutokset saivat kuitenkin odottaa lapsuuden
muututtua aikuisuudeksi. Eräänä sateisena päivänä kahlatessani kirjaston
hyllyjä, osui käsiini kirja josta olin kuullut paljon. Kävelin nopeasti
tiskille lainaamaan opuksen ja muistan malttamattomana polkeneeni kotiin
päästäkseni aloittamaan. Luinkin kirjan miltei yhdellä istumalla loppuun saakka,
sen ollen niin vaikuttava kuin olin ajatellutkin. Kyseessä oli eläinoikeusliikkeen
perusteoksenakin pidetty filosofi Peter Singerin teos Animal Liberation
(Oikeutta Eläimille). Seuraavana päivänä ryhdyin vegaaniksi.
Kirjassaan Singer argumentoi spesismiä vastaan todeten,
ettei rationaalinen etiikka voi millään lähteä ihmisen erityisoikeuksista
muihin lajeihin nähden. Kirjan suomennetusta nimestä huolimatta Singer lähestyy
asiaa eläinten oikeuksien kannattamisen sijaan utilitaristisesta näkökulmasta. Utilitarismin
mukaan sellainen teko on hyvä, joka tuottaa mahdollisimman paljon hyviä ja
hyödyllisiä seurauksia mahdollisimman monelle. Koska eläimet ovat kykeneväisiä
kärsimään, ne pitää ottaa huomioon. Singer siis päätyy puolustamaan eläimiä
utilitarismin perusajatuksesta, eli kärsimyksen minimoimisesta, käsin. Muistan
tänäkin päivänä kuinka vahvasti kirja vaikutti minuun. Kyseessä oli yksi
elämäni voimallisimmista lukukokemuksista, ja kyllä, olen lukenut elämässäni
erittäin paljon. Olin jo valmis muutokseen, joten kirja oikeastaan perusteluineen
ja faktoineen sinetöi päätökseni. En enää halunnut osallistua eläinten kärsimyksen
tuottamiseen ja massamurhaan kulutustottumuksillani. Eläinsuhteeni oli
lopullisesti muuttunut.
 |
| kuva www.elaintehtaat.fi |
Moni ihminen yhä nykyäänkin mielikuvissaan sijoittaa
eläintuotannon idylliselle maaseudulle, jossa siat piehtaroivat, kanat
kuopsuttelevat ja lehmät nauttivat lajityypillisestä elämästään. Ei tietenkään
mikään ihme, eläintuotanto käyttää melkoisesti rahaa markkinointiinsa,
myydäkseen ihmisille valheellista mielikuvaa todellisuuden sijaan. Myös
maidontuotantoon käytetään EU:n ja valtion taholta suuria summia. Vuonna 2013
Valio markkinoi 1,8 miljoonalla eurolla maidonjuontia koululaisille. EU:n koulumaitotukea
hakee 80 – 90 prosenttia suomalaisista kouluista, yhtä maitolitraa tuetaan 18,5
sentillä. Koulumaitotukea saavat koulut ja päiväkodit ovat ehdollistettuja
pitämään näkyvällä paikalla Maaseutuviraston julistetta, jossa suositellaan
juomaan maitoa luuston hyväksi.
Maidontuotanto liittyy saumattomasti lihateollisuuteen,
lypsykarjan päätyessä teuraaksi noin neljän vuoden iässä. Eläintuotannossa
eläin nähdään välineenä, josta saatava hyöty mitataan tuottavuuden perusteella.
Vuonna 2013 Suomessa oli noin 283 000 maidontuotannossa olevaa
lypsylehmää. Sikoja tapetaan vuosittain ruoaksi 2,2 miljoonaa kappaletta, vajaan
puolen vuoden iässä. Yhdellä broileritilalla on keskimäärin 40 000 lintua,
joista vähintään 15 000 asuu samassa hallissa koko lyhyen elämänsä.
Suomessa tapetaan vuosittain noin 55 miljoonaa viiden viikon ikäistä broileria.
Eläimet elävät lyhyen elämänsä ahtaasti, pääsemättä toteuttamaan
lajityypillistä käytöstään, vieroitettuna emoistaan huomattavasti aiemmin kuin
luonnossa, kokien stressiä, ahdistusta ja kauhua. Tuotantoeläimille tehdään ilman
puudutusta toimenpiteitä, jotka luokiteltaisiin eläinsuojelurikoksiksi
lemmikkieläinten kohdalla. Tuotantoeläimet asuvat olosuhteissa, joita vastaavissa
lemmikkieläintään pitävä syyllistyisi eläinsuojelurikokseen. Kuolemaa tuotetaan
liukuhihnalta: suomalaisessa eläinteollisuudessa syntyy ja kuolee vuosittain
noin 70 miljoonaa eläintä.
 |
| Silmät täynnä epätoivoa, kuva www.elaintehtaat.fi |
Olen itse vieraillut maitotiloilla ja teurastamossa, jo
asiat oivallettuani ja kulutustottumukseni muuttaneena. Muistan katsoneeni
eläinten silmiin ja nähneeni tyhjyyttä, pelkoa ja apatiaa. Kuivuneen toiveen
elämästä joka jäi elämättä, ihmisten vuoksi. Teurastamossa olen nähnyt eläinten
roikkuvan rivissä, lyhyen ja sisällöttömän elämän eläneinä, stressaavan
kuljetusmatkan jälkeen teurastettuina. Päätyen ihmisen lautaselle, ihmisen joka
harvoin tiedostaa rahoittavansa tätä todellisuutta jota tehotuotannoksikin
kutsutaan. Sydäntäni särkee niiden eläinten puolesta, jotka eivät saa kokea
edes kymmenesosaa siitä, jota ne luonnossa lajityypillisesti eläessään saisivat.
On vain elämä, joka päättyy ennen kuin se oikeastaan ehti alkaakaan.
Toivoisinkin ihmisten kyseenalaistavan eläinkuvaansa ja
tottumuksiaan, ulottavan myötätuntoansa laajemmalle. Vaikka emme olisi
leikkineet kanan kanssa kuten olemme leikkineet koiran kanssa, tai nauraneet
sian kepposille kuten kissan jekuille, voimme oppia näistä eläimistä lisää.
Psykologit ovat myös laajentaneet empatia – sanan merkitystä siten, että sillä
voidaan tarkoittaa myös tietoista rationaalista yritystä asettua toisen
asemaan. Mikäli haluamme muutosta kohti oikeudenmukaisempaa tulevaisuutta, eikö
kaiken kärsimyksen vähentäminen ole tärkeää?
Elämäni on saanut uskomattoman paljon rikkautta
valintojeni johdosta. Olen tutustunut todella empaattisiin ja vahvasti
tunteviin ihmisiin. Ihmisiin, jotka jaksavat pitää heikompien puolta ja yrittää
ajaa niiden asiaa, joilla ei omaa ääntä ole. Olen alkanut nauttia ruoanlaitosta
ennennäkemättömällä tavalla, koska sydämessäni ei ole ristiriitaa siitä, että tuottaisin
valinnoillani vahinkoa muille. Hyvän omantunnon herkkuja on mukava nauttia. J Herään aamuisin
hymyillen, ei vain siksi että olen onnellinen, vaan siksi että olen onnellinen
valintojeni johdosta. Valintojen, jotka eivät tue kärsimystä, vaan auttavat
osaltaan vähentämään sitä. Hymyilen siksi, että minulla on energiaa olla
liikunta-alalla töissä ja liikkua vapaa-ajallakin. Hymyilen siksi, että maailma
on täynnä herkullisia vegaanisia reseptejä, jotka ovat monipuolistaneet
keittiötäni ja ruoanlaittoani niin paljon! Hymyilen siksi, että voin nauttia
hyvästä elämästä ja tiedän muidenkin elollisten olentojen voivan. Hymyilen
siksi, että muutkin saavat mahdollisuuden elää.
 |
| Minä ja paras ystäväni, Espanjan kaduilta Suomeen muuttanut Karpo |
Lisää tietoa:
www.oikeuttaelaimille.net
www.sikatehtaat.fi
www.elaintehtaat.fi
www.tarhauskielto.fi
www.animalia.fi
www.vegaaniliitto.fi
Kirjoja:
Oikeutta Eläimille - eläinten vapautuksen filosofiaa, Peter Singer, päivitetty painos suomalaisen filosofian tohtorin Elisa Aaltolan lisäyksillä, Animalia 2007
Eläinten syömisestä, Jonathan Safran Foer, Atena 2011
Salainen päiväkirja eläintiloilta, Lundqvist Eveliina, Into 2014
Elokuvia:
Cowspiracy
Earthlings
Lähteet:
http://www.oikeuttaelaimille.net/
http://www.animalia.fi/
http://www.mmm.fi/attachments/elaimet/newfolder_20/64exP1ulA/Elainten_aseman_muuntuminen_Suomessa.pdf
http://yle.fi/uutiset/juommeko_maitoa_koska_se_on_kannattava_bisnes/6766804
https://www.psychologytoday.com/blog/without-prejudice/201403/the-meat-paradox-loving-exploiting-animals
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti