17.10.2014 Tulta tasapainottamassa

Mysoressa on nyt vierähtänyt yli kaksi viikkoa ja aika on kulunut nopeasti tiiviin aikataulun parissa. Aamuisin asanaharjoitusten jälkeen olen jäänyt suoraan pranayama-tunnille ja iltapäivällä palannut takaisin joogashalalle opiskelemaan ayurvedaa. Iltaisin olen huoltanut tarpeen mukaan kehoa ja olenpa käynyt hierojallakin vapaapäivinä (viikossa siis perinteen mukaan kuusi harjoitusta ja yksi vapaa). Olemme kokkailleet itse terveellisiä ruokia ja lukeneet joogafilosofiaa (plus olen opiskellut hindiä) sekä kierrelleet hieman ympäristöä tutkaillen. Olo on aivan mahtavan kiitollinen ja mieli innokas oppimaan uutta. Olenpa saanut myös selvyyttä terveydentilaani ayurvedalääkäriltä, joten rustailenpa aiheesta muutaman sanasen näin alkuun. J

Kävin siis yksityissairaalassa hyvin laajoissa verikokeissa ja annoinpa muutaman ulostenäytteenkin oireideni vuoksi, joista aiemmin kirjoittelin. Ennen testejä lääkäri epäili parasiitteja, mutta testit osoittautuivat täysin puhtaiksi ja tulokset erinomaisiksi. Kaaleppia ja Uolevia ei siis löytynyt. J Tämän jälkeen sainkin kokea tuon lääketieteen ah niin tutun näkemyksen kyseisenlaisessa tilanteessa: ”Testit ovat puhtaat joten mikään ei ole vialla”. Vai niin, kummasti vain oma kokemukseni tilanteessa kertoo monenkin asian olevan epätasapainossa. No, tämä ei tietenkään yllättänyt minua, joten olinkin jo varannut ajan ayurvedalääkärille. Kyseinen lääkäri pitää vastaanottoa Mysore Mandala –joogakeskuksessa, jossa olemme joogaamassa, ja hän on opiskellut tutkintonsa Mysoren yliopistossa, jonka jälkeen pitänyt vastaanottoa ja opettanut ayurvedaa ja jooga-anatomiaa jo yli 10 vuotta. Ayurveda tarkoittaa elämäntiedettä ja se on osa Veda-kirjallisuutta, joka on vanhinta muistiinmerkittyä tietoa ihmisen kokemusmaailmasta. Ayurvedassa terveyskäsitys on holistinen eli kokonaisvaltainen ja sitä onkin harjoitettu Intiassa jo tuhansia vuosia. Ayurvedassa on kolme perusperiaatetta, doshaa, joiden tasapainottamiseen pyritään huomioimalla kehon, mielen, sielun sekä sosiaalisen elämän hyvinvointi panostamalla kaikkiin elämän osa-alueisiin.

Olen lukenut kirjoja ayurvedasta ja soveltanut sitä osin omaan elämääni vajaan tietämykseni turvin. Täällä minulla on vihdoin mahtava mahdollisuus syventyä aiheeseen opiskelemalla sitä, ja opettajana toimiikin kyseinen lääkäri joka minut myös otti vastaan. Vastaanotto alkoi hyvin laajalla keskustelulla ruokavaliostani, mahdollisista yliherkkyyksistä ja allergioista, mitä olen syönyt nyt matkalla ja mitä yleensä syön, liikuntatottumuksistani täällä ja kotona, sairauksista ja vammoista joita minulla mahdollisesti on tai on ollut, henkisen elämäni tilasta sekä tietenkin vaivoista jonka takia olin vastaanotolle päätynyt. Tämän jälkeen lääkäri tutki vatsani ulkopuolelta tunnustellen ja naputellen hyvin perusteellisesti sekä mittasi verenpaineen ja tutki suutani ja silmiäni sekä ihoani. Sen jälkeen hän teki pulssinluennan, josta ayurvedassa saadaan selville elinten, kudosten ja kehon eri järjestelmien tilasta ja tasapainosta. Ayurvedassa on tärkeää ymmärtää asiakas kokonaisuudessaan jotta hänelle voidaan laatia kokonaisvaltaisia hoito- tai ennaltaehkäisysuosituksia. Tämä kuva minulle tilani kartoittamisesta välittyikin erittäin vahvasti. Samoihin aikoihin ystäväni Suomessa oli käynyt lääkärissä närästysvaivojen takia, eikä lääkäri yllättäen kysellyt yhtään mitään, ei muuttuneista stressi- tai ruokavaliokuvioista tmv. Hän oli vain katsonut tietokoneensa ruudulta että ”Jaahas, tätä lääkettä sinä olet syönyt, määrätäänpä heti kahden vuoden satsi lisää niin ei tarvitse heti tulla takaisin”. Valitettavasti tämä on elämäni aikana minulle muodostunut kuva länsimaisesta lääketieteestä. Ei paneuduta syihin, ei kohdata ihmistä kokonaisuutena, pyritään vain lääkitsemään oire pois. Kokemuksia itselläni on monenmoisia, joista masennuskokemukseni (jonka ”hoidosta” julkisella puolella voisi kirjoittaa oman postauksensa..) ei vähäisimpänä. Onneksi sainkin avun muualta, jonka jälkeen kiinnostukseni vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin ja elintapojen merkitykseen ennaltaehkäisyn lisäksi myös epätasapainotilan ilmettyä hoitokeinona on vain kasvanut. Ihminen on niin mielenkiintoinen ja monikerroksinen kokonaisuus, ettei yhtä osa-aluetta voi hoitaa huomioimatta toista.

Tehtyään tutkimuksensa lääkäri totesi hallitsevan doshani, eli kehotyyppini olevan Pitta. Tähän olin itsekin arveluissani aiemmin päätynyt. Navadina-sivustolla (navadina.net) Pitta-tyyppiä kuvaillaan seuraavanlaisesti:

Pitta-tyypit ovat ruumiinrakenteeltaan keskikokoisia ja sopusuhtaisia. Heidän painonsa pysyy suurinpiirtein samana ilman suuria vaihteluita. Heidän on helppo lihoa tai laihtua muutama kilo, jos he niin haluavat. Kasvot ovat sopusuhtaiset. Silmät ovat keskikokoiset ja niissä on usein läpitunkeva katse. Kädet ja jalat ovat keskikokoiset ja nivelet normaalit. Pitta kävelee usein määrätietoisin askelein. Ominaista hänelle on myös intensiivisyys, yritteliäisyys, kunnianhimo, kriittisyys ja haasteista pitäminen. Pitta-tyypillä on terävä ja syvällinen äly ja hyvä keskittymiskyky. Yleensä he reagoivat maailmaan visuaalisesti. Tasapainossa ollessaan pitta-tyypit ovat lämpimiä ja kiihkeitä tunteissaan, rakastavia ja tyytyväisiä. Pitta-tyypit puhuvat täsmällisesti ja selkeästi. He ovat usein hyviä puhujia ja heillä on voimakkaat mielipiteet ja he pitävät väittelystä. Muiden doshien tavoin pitta-doshassa on kaksi puolta. Sarkastinen ja kriittinen puhe kertoo pitta-epätasapainosta, kun taas tasapainossa ollessaan pittatyypit ovat rakastettavia, iloisia, itsevarmoja ja rohkeita. He pitävät haasteista ja ottavat ne vastaan tarmokkaasti, mutta vain keskinkertaisella energialla. Pitalla on taipumus ärsyyntymiseen ja suuttumiseen. Pittaihmisen tyypillinen negatiivinen tunne on suuttumus ja stressi tuo sen helposti esiin. Etenkin epätasapainotilassa ollessaan he voivat olla ärtyisiä ja kärsimättömiä, vaativia ja liikaan täydellisyyteen pyrkiviä. Ominaista pittaa on kehon kuumus. Pitta-dosha hallitsee kaikkien kehotyyppien aineenvaihduntaa. Pitta-ihmisillä ruoansulatuksen tuli on erittäin voimakas, ja se antaa hyvän ruokahalun ja voimakkaan janon. Kaikista tyypeistä Pitta pystyy huonoimmin jättämään aterian väliin tai edes syömään tavallista myöhemmin.  Se tekee heidät kiljuvan nälkäisiksi ja ärtyneiksi. Ellei häiriintynyttä pittaa hoideta, se heikentää ruoansulatusta pahasti.

Oli hyvin selkeää, että Mysoreen saapumista edeltävä tiivis matkustusrupeama Dehradunista lännen läpi etelään (sekä koko pitkä matka täällä Intiassa) oli epäsäännöllisyyden vuoksi horjuttanut hyvinvointini tasapainoa ja heilauttanut Pittaa epätasapainon puolelle, josta oireet johtuvat. Unet olivat matkalla vähäisiä ja epäsäännöllisiä junissa ja vaihtuvissa majoituksissa (vipassanassakaan en nukkunut paljoa, vaikka se ei sillä hetkellä häirinnytkään oloani). Ruokailut olivat matkustuselämästä johtuen epäsäännöllisiä ja syömisvälit kasvoivat kovinkin pitkiksi. Liikkumaankaan en noiden kymmenen päivän aikana juuri ehtinyt ja meditaatio oli epäsäännöllistä. Tietenkin myös jatkuvasti muuttuvat tilanteet luovat helposti pientä stressitilaa elimistöön. Lääkäri totesi minun olevan lähtökohtaisesti erittäin elinvoimainen ja hyvässä kunnossa ja epäili vatsavaivojen taustalla olevan sen, että olen syönyt hieman saastunutta ruokaa satunnaisesti ja epätasapainotilasta johtuen immuniteettini on hieman laskenut joka on aiheuttanut sen, että tilanne suolistossani ja elimistössäni on järkkynyt. Olin kertonut syömistäni probiooteista, entsyymeistä ja vitamiineista, ja lääkäri kehottikin minua lisäämään selkeästi probioottien määrää. Olen täällä 55–58 kilon painoinen ja hän kehotti minua painoni mukaisesti triplaamaan määrän. Pulssinluennan pohjalta hän suositteli minua kiinnittämään huomiota proteiinin, kalsiumin sekä b-vitamiinien saantiin sekä riittävään rasvan määrään ruokavaliossani. Tämä on tietenkin ollut selvää itsellenikin puutteellisesta ravinnosta johtuen ja onnekseni täällä Mysoressa on mitä helpoin löytää vaikka mitä! Löysimme luomu-ekokaupan, josta ostin manteleita, chiansiemeniä, hirssiä, kvinoaa, tofua, sokeroimatonta amarantti-siemen-pähkinä-mysliä, kylmäpuristettua kookosöljyä (jota käytän muutenkin paljon sisäisesti ja ulkoisesti, ja joka sopii Pittalle erityisen hyvin). Palkokasveja täällä tietenkin on helppo löytää kaikkialta ja pääasiallisena proteiinin lähteenä niitä täällä käytetäänkin. Kokkausmahdollisuus majoituksessamme mahdollistaa myös sen, että olen voinut lisätä kasvisten määrää lähemmäs normaalia. Kaduilla on pisteitä, joihin paikalliset viljelijät tulevat päivittäin myymään satoaan ja voi millä hinnoilla! Ison hedelmäpussin kokoinen säkillinen tuoretta korianteria noin kuusi senttiä, kilo tomaatteja 12 senttiä jne. Aamut aloitammekin harjoitusten ja vesilitran jälkeen isolla hedelmäläjällä myslin ja siementen kanssa, lounaalle ja päivälliselle höyryttäen melkoiset keot kasviksia ruoan oheen.

Hirssi-moong dal-khichdi ananasviboilla Heidin tyyliin :D Päällä liotettuja & rouhittuja manteleita ja ohessa höyrytettyjä vihanneksia. Miniannos on Pepen, koska hän on ollut hieman vatsavaivainen vuorostaan.

Veg pulao kvinoasta, idätetyin linssein & koristeltuna korianterilla

Lääkäri kehotti minua välttämään hapatettuja ruokia, koska ne eivät välttämättä sovi Pittalle erityisen hyvin ja huollettaessa suolistoani kuntoon eivät tee kehotyypilleni hyvää. Etelä-Intian herkku on dosa, täytetyn letun näköinen ruoka, jossa taikina valmistetaan riisistä ja linsseistä hapattamalla. Täällä herkullisen (ja suuren!) dosan saa lähiravintolasta 35 rupialla eli alle 50 sentillä. Olinkin herkutellut muutamalla dosalla aiemmin, mutta nyt sitten välttelen näitä lettusia loppuajan. Lääkäri kysyi minulta onko spirulina minulle tuttu valmiste. Tottahan se on, kotioloissa olen jo vuosia sujauttanut aamupirtelööni aina kukkurallisen lusikallisen tuota ravinteikasta mikrolevää. Reissuun otin spirulina-puristeita mukaan, mutta ne ovat loppuneet jo aikaa sitten. Lääkäri määräsikin minulle spirulina-valmisteen tukemaan elimistöni tilan kohentumista. Sinänsä kohdallani ruokavalio-ohjeet eivät tarjonneet uutta tietoa, mutta kehotyypilleni sopivista ja vältettävistä ruoka-aineista sain paljon ideoita. Pittan kohdalla pitää varoa ruokkimasta Pittan elementtiä tulta, eli ravitsemuksenkin kohdalla liian mausteinen ruoka, stimulantit, epäsäännöllisyys jne, ruokkivat Pittaa ja voivat ajaa epätasapainotilaan. No, mausteista ruokaa olen syönyt hyvinkin paljon täällä Intiassa ja en todellakaan voi kehua säännöllisillä päivärytmeillä.. Kotioloissa kuuntelen kehoani ja syön vuodenaikojen mukaan erityyppisesti; kesällä enemmän raakaravintoa (sopii Pittalle etenkin kesällä hyvin), talvella taas lämmittävämpiä makuja ja kokonaisuuksia. Tosin aiemman työni luonteen vuoksi (kuntokeskuksessa, tiiviitä työjaksoja jonka jälkeen hiljaisempia kausia) en ole onnistunut arjessakaan aina säännöllisen ruokarytmin kanssa riittävän hyvin, olen ottanut sesonkiaikoina tyhjiin väleihin asiakastapaamisia palvellakseni asiakkaita hyvin, oman hyvinvointini hieman kärsiessä asettaessani toisten hyvinvoinnin etusijalle.. J

Meditaation lääkäri totesi olevan erityisen hyväksi Pittalle. Täällä ollessa hän antoi myös ohjeeksi olla harjoituksen jälkeen shavasanassa (loppurentoutus) vähintään 20 minuuttia. Olen huomannut että monesti astangajoogan harjoittajat skippaavat tämän viimeisen vaiheen ja makaavat asanassa vain muutaman minuutin. Pittan kohdalla tulen tasapainottamiseksi rentoutuminen on kuitenkin fyysisen harjoituksen jälkeen hyvin tärkeää, ettei epätasapainotila muodostu vähitellen. Tähän on kyllä oma intuitionikin johdattanut, mitä fyysisesti stimuloivampaa elämäni on, esim. työ liikunta-alalla, kaipaan vastapainoksi paljon rauhoittavia ja rentouttavia elementtejä. Arkisiksi rutiineiksini ovatkin muodostuneet kotona yin-jooga, pitkä piikkimattorentoutus, rentouttavat yrttiteet, oma yksinolo-aika, säännölliset hieronnat sekä meditaatio.

Tänne saapumisen ja asettumisen jälkeen olin kokenut oloni ajoittain ärtyneeksi ja alakuloiseksi. Ayurvedalääkärillä käynnin jälkeen olen painottanut erityisen paljon uneen sekä rentoutumiseen. Jään asanaharjoituksen jälkeen aina viimeisenä saliin maatessani shavasanassa pitkään ja myös pranayaman jälkeen olen ollut samaisessa asanassa rentoutuen pidemmän tovin. Olen käynyt jo kahdesti hierojalla täällä ollessani, ja se hengitysharjoitusten (pranayama) kanssa on energisoinut minua erityisen paljon ja huomasin nopeasti muutoksen mielialassani kohti normaalia. Ruokavalio on myös taas paljon monipuolisempi ja rikkaampi ja päivissä on myös tietty säännöllisyys jolloin ruoka-ajoista on helppo pitää kiinni. Kokatessa olen suosinut Pittaa tasapainottavia aineksia ja mausteita. Huomasin jo parissa päivässä muutoksen, vatsani normalisoitui, ihooni ilmestyneet pureman näköiset paukamat kaikkosivat ja oloni on kaikin puolin kohentunut todella paljon. Stressitaso on laskenut ja melkoinen muutos näkyy myös asanaharjoituksessa ja sen syvyydessä.

Yogi Dogi Jari-Matti! Ihana karvakaveri tulee aina kadun kulman takaa aamulla moikkaamaan meitä ennen joogaharjoitusta, odottelee shalan eteisessä, ja harjoituksen jälkeen osoittaa joogaosaamistaan, kaipaa leikkiä ja rapsutuksia. Olen aivan myyty <3

Ayurvedan opiskelusta olen saanut äärettömän paljon irti etenkin oman konsultaationi jälkeen, kyselen paljon kysymyksiä ja esimerkkejä myös Suomen ilmastoon liittyen, jotta pystyn toteuttamaan kehotyyppiäni parhaiten tukevaa elämäntapaa myös kylmässä, talvisessa Lapissa. J Lääkäri suositteli minulle maksanpuhdistuskuuria, jonka aloitankin ensi maanantaina hänen ohjauksessaan. Maksa on pitta-doshan koti elimistössä, joten maksaan kertyneet mielen ja kehon myrkyt ovat usein Pittan epätasapainon taustalla. Puhdistuskuuri kestää viikon, eli ensi maanantaista sunnuntaihin, saan lääkäriltä yrtit, joita otan joka päivä tyhjään vatsaan tuntia ennen asanaharjoitusta. Keskipäivällä käyn päivittäin syväkudoshieronnassa, joka tukee puhdistumisprosessia. Ruokavalio on puhdistuskuurin ajan kevyt ja hyvin sulava, jollaista se tosin jo nyt on. Pirtelöitä ja itse puristettuja mehuja en tosin nyt pysty sisällyttämään ruokavalioon välineiden puutteen vuoksi, mutta ne olisivat mainiota ravintoa maksaa puhdistettaessa. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleman pitää. J

Asanaharjoitukset ovat olleet erittäin mielenkiintoisia. Alussa harjoittelua hallitsi yleinen jähmeys olotilassa. Pystyin kuitenkin olostani johtuen aloittamaan harjoittelun kevennetysti ja tarkkaillen tilannetta. Viime viikonlopun hieronnan jäljiltä jokin loksahti kohdalleen ja tällä viikolla olen nauttinut harjoituksesta erittäin paljon ja antautunut sille syvemmin ja syvemmin. Shala, jossa harjoitamme, on nimeltään Mysore Mandala ja sijaitsee Lakshmipuramin alueella Mysoressa. Astangajoogaksi kutsutaan K. Pattabhi Joisin perimyslinjan mukaista joogamuotoa, joka onkin yksi länsimaiden suosituimmista joogamuodoista. Pattabhi Jois jätti tämän maailman vuonna 2009, mutta hänen jälkeläisensä jatkavat perinnettä täällä Mysoressa Pattabhi Joisin joogainstituutissa. Kyseinen keskus on suosituin kohde astangajoogan opiskelijoiden keskuudessa täällä Mysoressa. Keskus on kuitenkin aina täynnä, tällä hetkellä siellä on hiljaista, mutta opiskelijoita on noin 200 tapaamani brittitytön arvion mukaan. Kiireisimpinä sesonkeina opiskelijoita on paljon enemmän. Opiskelu siellä myös maksaa useita satoja euroja kuukaudessa (ymmärsin hinnan olevan vajaa 700 dollaria/kk), joten paikkana se ei ehkä olisi ollut meitä varten ainakaan tällä kertaa. Suomessa olen harjoittanut astangajoogaa Hyvinkäällä ihanan Susannan lempeän kannustavissa ja vaativissa käsissä. Hän käykin täällä vuosittain ja nimenomaan Mysore Mandala-keskuksessa, joten valitsimme paikan opettajani suosituksen perusteella. Olen valintaan erittäin tyytyväinen! Opiskelijoita on pienryhmän verran tällä hetkellä ja saamme erittäin pätevää ja henkilökohtausta ohjausta ja avustusta. Opettajan nimi on Sri Chidananda ja hänen opetukseensa olen erittäin tyytyväinen. Astangajoogaa harjoitetaan tyypillisesti heti alun (ohjatut alkeiskurssit) jälkeen oman hengityksen tahtiin, henkilökohtaista ja itsenäistä harjoitusta tehden, tietyssä järjestyksessä ja rytmissä. Tällaista harjoittelua kutsutaan Mysore-harjoitukseksi ja eipä ole vaikeaa päätellä mistä nimi on peräisin. J Itse olen tehnyt Suomessa Mysore-harjoitteluna astangajoogan ykkössarjaa (yoga chikitsa), jonka kokonaan sisäistäminen kestääkin usein vähintään muutaman vuoden.

Työn touhussa

Lepohetki

Harjoitteluni on ollut epäsäännöllistä muun ohella, ajoittaisia syvempiä sitoutumiskausia lukuun ottamatta. Ajatuksena olikin, että saisin täältä eväät päivittäiseen harjoitteluun ja harjoituksen syventämiseen. Viime talvena kuitenkin syksyn tiiviin säännöllisen harjoittamisen jälkeen huomasin, että kehoni kaipaa tiiviillä laskukaudella enemmän rauhallisempaa yin-joogaa tasapainottamaan fyysistä arkea. Pittaan heijastaen tämä on täysin ymmärrettävää, liika voimakas energia ruokkii tulta, jota täytyy tasapainottaa rauhoittumalla. Astanga on kuitenkin dynaamista ja tuottaa yang-energiaa, kuten runsas muun tyyppinen liikunta ja esimerkiksi talviset liikuntalajisuosikkini. Yin-joogan suosiminen on siis intuitiivisesti ollut astangan sijaan erittäin hyvä valinta kehotyypilleni. Ensi talvena työskentelen kausihiihdonopettajana Lapin hiihtokeskuksessa ja perheessämme on aktiivista liikunta-arkea kaipaava koira. Mieleni myös kaipaa ainakin vielä muitakin liikuntamuotoja, joten kuusi astangaharjoitusta talvikaudella ei ole realistinen ajatus. Olenkin löytänyt lisää herkkyyttä kehoni kuuntelemiseen, joten oikea tasapaino tulee varmasti löytymään ajan kanssa. Pelkät aurinkotervehdykset tai lyhennetty harjoitus ennen tunnin vipassana-meditaatiota aamulla, sekä lyhyt pranayama, yin-jooga ja vipassana-meditaatio illalla kuulostaisi tasapainoiselta kokonaisuudelta johon myös aikataulullisesti olisi realistista päästä. Tämän lisäksi kokonainen astangaharjoitus kolmisen kertaa viikossa tarjoaa varmasti riittävästi ylläpitävyyttä, kevään tullen voin taas siirtyä enemmän astangan pariin muun aktiviteetin vähentyessä. Ensi talvelle on luvassa huimasti mielenkiintoista sisältöä työn lisäksi; jatkan hindin opiskelua, aion ottaa haltuun espanjan alkeet ennen Etelä-Amerikan reissua, järjestämme yhden tai kaksi telemark-tapahtumaa, käynnistän Bodh Gayan koulun avuksi varainkeruutoimintaa.. Eipä käy aika tylsäksi! J Sitä tärkeämpää siis on varata myös aikaa tuli-elementin tasapainottamiselle ja rauhoittumiselle.

Astangajooga on tuonut itselleni paljon näkemystä ja ymmärrystä kehoni suhteen, sekä kehoni, mieleni ja sieluni tasapainon suhteen. Lapsuudessa ja nuoruudessani harrastin kilpaurheilua ja siitä lähtien liikunta on ollut osa elämääni. Parikymppisenä uppouduin salihurmokseen hyvin vahvasti ja vuosia elin hyvin kurinalaisesti, ajatellen saavuttavani tällä ulkoisella hallinnan tunteella ja kehoani muokkaamalla ilmeisesti jotakin, hyväksyntää ulkopuolelta tai ties mitä muuta.. Kaukana ovat nuo salihurmosajat, ja omat intressini hakeutua alalle töihin ovat liittyneet syvempiin syihin, mahtavinta ja antoisinta työssäni on ollut auttaa ihmisiä saavuttamaan kohentuneen terveydentilansa avulla unelmiaan tai muuttamaan elämänsä suuntaa. Toki tavoitteellisesta kuntosaliharjoittelu -taustasta on ollut sanoinkuvaamattoman paljon hyötyä työssäni, enkä tietenkään vähättele millään muotoa muiden ihmisten tavoitteita ja prioriteetteja vaikka ne poikkeaisivat omistani. Meitä kun motivoi yhtä monta asiaa kuin meitä ihmisiä on. Itse olen vain ikään kuin jatkanut matkaani ja astunut toisenlaiselle alueelle, oppiakseni kehoni kautta itsestäni paljon lisää. Minua motivoi nykyään liikkumaan sisäinen palo ja kokonaisvaltainen hyvinvointi, jonka oleellinen osa säännöllinen liikunta on. En nykyisin kokisi saavani tyydytystä vaikkapa mave-tuloksesta tai olkapäiden pyöristymisestä (ajatella että joskus sain J), vaan kehossani virtaava elämänenergia, joka virtaa puhtaasti kun kehoani säännöllisesti liikutan ja huollan, motivoi minua itsessään. Tietenkin tämän myötä tekeminen on muuttanut muotoaan, jooga on astunut kuvioihin, liikun paljon luonnossa ihanan Karpo-koiramme kanssa juosten, vaeltaen, spurttaillen ja jumppaillen sekä kuulailen ja teen kehonpainollani lihaskuntotreenejä. Ulkona. J Ja tietenkin talvella nautin lumesta ja lumilajien tarjoamista fiiliksistä kaiken liikenevän ajan. <3 Syöminen näyttelee myös aivan erilaista roolia kuin ennen, haluan tarjota itselleni rakkaudella laadukkaita rakennuselementtejä, ilman kieltäytymistä ja pakkoa. Haluanhan olla kehoni kanssa yhteistyössä, miksi siis kiristäisin sitä tai tekisin valintoja jotka eivät hyvältä tunnu? J En koe stressiä herkuttelusta, huolehdin vain siitä että perusta pysyy vahvana ja mieltäni ja kehoani parhaimmalla tavalla tukevana. Ja tietenkin mahdollisimman vähällä muiden elollisten olentojen vahingoittamisella.

Minä kotikadullamme :)

Astangan avulla olen kohdannut paljon mieleni kuonaa ja vanhoja uskomuksia, avaamalla kehoani olen puhdistanut vanhaa, kehooni varastoitunutta mielen roskaa. Olen ollut lapsesta saakka jäykähkö. Yleisurheiluaikoina sain tehdä liikkuvuuden suhteen enemmän työtä kuin useimmat. Jäykin kohtani kehossani on ollut selän ja olkapäiden alue. Tähän alueeseen sanotaan varastoituvan ahdistusta, pelkoa, jännitystä ja tukahdutettuja tunteita. Tämä ei voisi pitää kohdallani enempää paikkaansa. Olin lapsena ujo ja jännitin todella paljon, olen myös kokenut lapsuudessani paljon ahdistuksen tunteita, jotka kasvoivatkin melko suureksi ahdistusmöykyksi varhaisaikuisuudessani. Olen niin kiitollinen että olen päässyt joogan avulla oivaltamaan tätä asiaa syvemmin ja avaamaan ja käsittelemään solmuja. Täällä Mysoressa olen myös saanut kohdata vanhentuneita käsityksiäni kehoni kyvykkyydestä. Ja ymmärrettyäni takertuneeni tiettyihin näkemyksiin, olen päästänyt niistä irti ja huh mitä syvyyttä ja etenemistä olen saanut harjoitukseeni. Niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Näen joogan kuten koko elämänkin matkana, jossa ei ole kiire olla valmis tai perillä. Annan itselleni aikaa harjoitella ja kehittyä. Tarkkailen muutoksia ja yritän kehittää itseäni kohtaan sitä lempeyttä, jota koen helpommin muita kohtaan. Sydäntä avaamalla henkisten harjoitusten avulla tämä on muuttunut täällä selkeästi helpommaksi. Olen helposti hyvin vaativa ja ankara itselleni ja menneisyydessä olenkin kokenut suuren osan elämästäni huonommuutta olemisestani, teoistani ja kykeneväisyydestäni, joka kuvastaakin Pittan epätasapainotilaa, tasapainossa ollessaan Pitta taas on rakastava ja ymmärtäväinen myös itseään kohtaan. J Viime vuosina olen tietoisesti vienyt itseäni alueille, joilla en ole niin vahva. Olen hakeutunut itseäni taitavampaan seuraan esimerkiksi laskujutuissa ja saanut oppia muilta niin paljon! Tämä on helposti kuitenkin kehittänyt sisäistä itsekritiikkiäni ja ajoittain olen unohtanut tyystin kaiken lempeyden itseäni kohtaan. Jooga jos mikä on kerta kaikkiaan muuttanut näkemystäni itseäni kohtaan kohdistuvista vaatimuksistani, niiden ääni vähenee hiljalleen. Uskon, että harjoittamalla säännöllisesti kykenen vapautumaan noista vanhoista piintyneistä ehdollistumista. Jos jotain olen sisäistänyt tässä elämän matkalla, on se se, että olemme ikuisia oppijoita muutoksen polulla. On siis tärkeää säilyttää nöyrä. avoin ja joustava mieli ja antautua muutokselle.

Lempeyttä kaikille elämäntiellänne <3