14.10.2014 Kohtaamisia

Reissullamme olemme tavanneet mahtavia ihmisiä ja halusinkin koota kasaan kertomuksia, kuvia ja kohtaamisia matkan varrelta. Monista ihanista ihmisistä ja eläimistä olenkin kertonut, mutta olemme tavanneet lukemattomia erilaisia pallon tallaajia, erilaisissa elämäntilanteissa ja he ansaitsevat päästä esille, niin merkittävä osa matkan antia he ovat. Osan kanssa olemme ystävystyneet, osan kanssa ovat polkumme kohdanneet vain pienen tovin. Monen merkittävän jäljen jättäneen ihmisen kuvia minulla ei ole, koska uppoudun yleensä kanssakäymiseen enkä ymmärrä ottaa kuvaa ja pian hetki onkin jo ohitse. Olen pitkin matkaa pohtinut sitä, kuinka kovin monet reppureissaajat haluavat tai päätyvät viettämään aikaa toisten reissaajien kanssa. Ilmiönä se on minulle melko etäinen ja vieras, koska itse olen aina halunnut tutustua paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin, en viettää iltoja länsimaisten suosimissa kahviloissa muiden länsimaisten kanssa jutellen (ja kaljaa juoden). Toki olemme tavanneet myös lukemattomia reissaajia, joiden kanssa käydyt keskustelut ovat olleet avartavia ja inspiroivia enkä tietenkään laita vastaan mahdollisuutta viettää aikaa hyvässä seurassa vaan nautin siitä suuresti!

Täällä Mysoressa ei niinkään reppureissaajia ole, vaan valtaosa tulee tänne joogaamaan pidemmäksi aikaa eikä välttämättä reissaa muualla Intiassa, mutta joogaajat tuntuvat viettävän aikaansa keskenään, muiden länsimaisten joogaajien kanssa. Täällä on suuri yhteisö länsimaisia ihmisiä, jotka asuvat täällä osan vuodesta ja verkostoituvat tietenkin keskenään. Juttelin erään intialaisen miehen kanssa täällä aiheesta, hän itse asiassa otti aiheen esille sen pyörittyä pidempään päässäni, mitä sattumaa! Miehen kokemus oli, että minä olen yksi ainoista länsimaalaisista naisista jotka mielellään jäävät juttelemaan hänen kanssaan. Hän kokee länsimaalaisten naisten täällä Mysoressa suhtautuvan intialaisiin miehiin varauksella, sillä ajatuksella että he kaikki ovat seksin perässä länkkärinaisten suhteen. Jatkoksi hän totesi että länsimaalaiset tuntuvat vain viihtyvän omissa oloissaan. Tämä vahvisti omaa kokemustani aiheesta, olimmekin jutelleet Pepen kanssa siitä, että tänne tuntuu olevan helppo tulla elämään tietynlaisessa ”kuplassa”, kuin ei olisikaan Intiassa. Toki paikasta ja asioista irti saaminen on itsestä kiinni, joten mitä antoisinta aikaa olemme viettäneet tiiviin harjoittelun parissa myös täällä Mysoressa. J

Tässä pientä satoa ihmisistä ja kohtaamisista matkan varrella <3

Punjabilainen ystävämme Amit, tämä kuva on otettu häistämme viime kesänä. Amit on tieteen mies henkisellä polullaan ja olen enemmän kuin kiitollinen saadessani tuntea hänet

Amitin serkku Ashish, joka on opettanut minulle mm. hindiä. Aivan mahtavan avulias ja huumorintajuinen punjabilainen herrasmies :)

Aamuisen mäkilenkin seuraksi saimme nämä karvaiset kaverit Dharamkotissa Dharamsalassa

Manalin bussiasemalla majaileva karvainen kaveri, johon törmäsimme useampana päivänä

Valkea ystävämme Manalin guesthousen kuistilla, reppanan päässä oli haava jonka puhdistimme ja annoimme kaverille hieman evästä

Nainen paistamassa chapati-leipiä tienvarsikojussa matkalla Manalista Spitiin. Nainen asuu perheineen teltassa kesäkauden tienaten elantoaan ja lähtee talveksi isompaan kylään

Spitin ystävämme. Kolmikko tuli guesthousen eteen joka aamu moikkaamaan meitä :)

Manalin illallisseuramme; paikallinen mies, jonka kanssa vietimme mukavan päivän sekä bangalorelainen Sandee

Ladakhissa vaeltamassa; Yurutsen homestayn pieni poika leikki kanssamme mm. autoilla.

Yurutsen homestayssa ystävällinen perheen mummo kirnuaa voita

Ihana pikkuystäväni Japal Shingon homestayssa Ladakhissa, leikimme ja tanssimme yhdessä mutta kuvaa varten Japal ehti karata kauas ulos :)

Srinagarin iloinen kauppamies. Mies saapui päivittäin houseboatillemme myyden herkkuja ja pientä purtavaa. "Hellooo Heidi!" huuteli hän jo kaukaa saapuen hymyillen kauppaamaan tuotteitaan pienellä shikara-paatillaan. Taisipa Pepe ostaa tiskin alta yhden oluenkin.. :)

Sonamargissa, Kashmirissa, työskentelevä opaspoika. Hän kertoi olevansa yli 16-vuotias mutta taitaa kyllä olla hieman nuorempi. Hän oli kovin kiinnostunut meistä länsimaalaisista ja halusi päästä kuvaan hienojen aurinkolasiensa kanssa :)

Paikallinen opas & hiihdonopettaja Gulmargissa. Vaihdoimme kokemuksia yhteisestä työstämme ja harrastuksestamme.

Mukava maustemyyjä Old Delhissä

Polkupyöräriksakuski Delhissä, Kuinkakohan moni meistä jaksaisi moista työtä paahtavassa kuumuudessa?

Delhiläinen tuttavamme Red Fortilla. 

Ihania Gyanjyoty -organisaation kyläkoulun oppilaita Bodh Gayassa <3 Kyseiseen kouluun palaan vuoden päästä vapaaehtoiseksi ja sitä ennen järjestän varainkeruuta Suomesta käsin :)

Minä ja uusi hyvä ystäväni Niranjan Bodh Gayassa. Toisten kanssa vain kolahtaa samantien :) Tapaamme vielä Delhissä ennen Suomeen paluuta, ja muuttaessani Bihariin, on minulla onnekseni ystäviä odottamassa :)

Nauravaisia lapsia Biharin maaseudulla :)

Niranjanin ihana ojan pohjalta pelastettu koira ja naapuruston lapset 

Toinen uusi Bodh Gayan ystäväni Dinesh :)

Ystävämme Varanasin pyhistä pyhin lehmä ;)

Varanasin kaveri numero kaksi

Venekuskimme Gangesilla Varanasissa auringonnoustessa

Parveke-ystävämme Vrindavanissa. Antamamme keksit kyllä maistuivat, kuten myös omenamehu :)

Ylistämässä Krishnaa joukolla Vrindavanissa. Mahtavia kohtaamisia temppelillä

"Mitä kyyläät?" tuumaa Haridwarin toveri

Rishikeshin veijarit

Viisautta Jaipurissa

Mukava riksakuskimme Mohammed Rajasthanin maaseudulla

Ystävällinen uusi tuttavamme vanhassa moskeijassa Ahmedabadissa

Moskeijan vieressä asuvan perheen isä ja lapsi tulivat juttusille Ahmedabadissa, Gujaratissa 

Elephanta saaren apinaystävät olivat melkoisia ruokavarkaita :)

Kirka 

Naapureitamme Lakshmipuramissa Mysoressa

Paikallinen mies valmistamassa santelipuu-suitsukkeita Mysoressa

Uusi ystäväni Mysoressa, Bala. Hän on harjoittamassa pranayamaa ja hatha-joogaa Mandala-joogakoululla.

Mysore Mandala joogakeskuksen mukava omistaja Harish :)

Pepe, mies jonka kanssa matkaa taivallan :)

Pepe pääsi mukaan kuvasatoon koska olemme tätä reissua matkanneet tiiviisti yhdessä jo kohta neljä kuukautta. Pepe on mies, jonka kanssa jaamme samoja intohimon kohteita; haluamme kokea ja nähdä maailmaa ja elämää eikä tuo lumi suksien allakaan kovin huonolta idealta kuulosta. ;) Jaamme samanlaisia näkemyksiä elämästä ja parisuhteesta, tärkeinä teemoina muun muassa vapaus ja avoimuus, vaikka olemmekin viihtyneet viimeiset vuodet tiiviistikin yhdessä. Olen löytänyt sydämellä maailmaa kohtaavan kumppanin tälle elämänmatkalle, enkä voisi kuvitellakaan jakavani tätä polkua vaikkapa statuksen tai aseman jähmettämän ihmisen kanssa. Pepe on vapaa odotuksista ja turhasta ulkopuolisesta, se minua hänessä viehättää. Sekä se miten kaiken alla piilee niin puhdas ja hyvä sydän. Oma näkemykseni ihmissuhteista on melko kategorisoimaton, miksi suhteita pitäisi asettaa järjestykseen tai lokeroida? Olemme halunneet mennä naimisiin (instituutiosta niin välittämättä) tulevaisuuden suunnitelmien vuoksi. Ja sitoutuen toisiimme, sulkematta maailman tarjoamia ovia toisiltamme pois. Kun olimme Biharissa ja sydän puhutteli minua vahvemmin kuin koskaan, totesi Pepe näkevänsä kuinka kuplin elämäniloa ja kehoitti minua seuraamaan tuota ääntä, vaikka se johtaisi minut eri suuntaan kuin hänet. Vapaassa ja kannustavassa ihmissuhteessa toisen onni ja sydämen seuraaminen kun ei ole toiselta pois, vaan päinvastoin. Olen kiitollinen Pepelle siitä, kuinka paljon hänen seurassaan olen saanut kasvaa ja kehittyä, hän on kannustanut minua lukemattomia kertoja astumaan epämukavuusalueelle ja kolkuttelemaan mieleni homehtuneita raja-aitoja. :) En varmasti olisi nyt tässä ilman häntä. Mitä tulevaisuus tuokaan meille tullessaan, sen saa aika näyttää <3

Rauhaa ja rakkautta kaikille ;)