10.7.2014 ”You guys look like you wanna smoke some weed?”

Tiistaina nautimme Amritsarissa aamiaiseksi aloo-paranthat, eli perunatäytteiset litteät pannulla paistetut leipäset, ja lähdimme käymään Durgiana Mandir – hindutemppelissä. Temppeli on saanut nimensä jumalatar Durgan mukaan, ja sitä kutsutaan myös Lakshmi Narayan (jumalatar Lakshmi ja puolisonsa Vishnu) -temppeliksi.  Durga on yksi hindulaisuuden tunnetuimmista ja suosituimmista jumalattarista, jolla on suuri rooli nimenomaan shaktismissa, yhdessä hindulaisuuden pääsuuntauksista (muita ovat mm. vaishnavismi ja shaivismi).  Shaktismi keskittyy jumalattaren palvontaan ja Durgan kerrotaan syntyneen eri jumalten yhdistäessä voimansa, shaktinsa, yhdeksi jumalattareksi taistelussa demonien armeijaa vastaan (Wikipedia). Jätimme kengät temppelin ulkopuolelle kuten tapana on, ja lähdimme tutustumaan tähän Kultaisen temppelin piirrosten pohjalta rakennettuun, hopeisten ja kauniisti kaiverrettujen ovien vuoksi Hopeiseksikin temppeliksi kutsuttuun paikkaan. Temppelille johtavilla käytävillä ja temppeliä kiertävällä alueella oli eri hindujumalten patsaita ja sisällä temppelissä oli iso Vishnun, jumalatar Lakshmin puolison, kuva. Vishnu tunnetaan siis myös nimellä Narayana. Tunnetuin Vishnu on kenties useimmille kahdeksannen ruumiillistumansa, Krishnan, kautta. Uushindulainen Krishna-liike (Hare Krishna), joka edustaa vaihsnavismia, onkin Vishnun ruumiillistumia palvovista liikkeistä tunnetuin.

Jallianwala Baghin muistomerkki

Temppeliltä jatkoimme matkaa riksan kyydillä Jallianwala Baghin puutarhaa kohti. Lämpötilan pyöriessä reippaasti yli neljässäkymmenessä asteessa, oli epämukavuuden tunne melko vahvasti läsnä kokoajan ja lyhyetkin matkat taittuivat mielekkäämmin pienen ilmavirran viilentäessä oloa hetkellisesti riksan kyydissä. Saavuimme pian perille, tuonne Amritsarin joukkomurhan tapahtumapaikkaan.  Vuonna 1919 suuri joukko ihmisiä oli kerääntynyt Jallianwala Baghin puutarhaan, kun brittiarmeija alkoi tulittaa väkijoukkoa eversti Reginald Dyerin käskystä. Paikalla kuoli eri lähteiden mukaan 370 – 1000 ihmistä, loukkaantuneita ollen miltei 1500. Tapahtuman jälkeen Reginald Dyer sai lempinimen ”Amritsarin teurastaja”.  Nykyisin puutarhaan on pystytetty muistomerkki tapahtuman johdosta.

Käytyämme hotellissa keräämässä virtaa kaiken kuumuuden keskellä, lähdimme etsimään Amitin suosittelemaa dhabaa. Dhaba on alun perin tarkoittanut tienvarsiravintolaa Intiassa ja Pakistanissa valtateiden varsilla. Dhabat ovat olleet rekkakuskien suosiossa, ja koska monet rekkakuskit ovat olleet Punjabista ja punjabilainen ruoka on Intiassa suosittua läpi maan, on dhaba yleistynyt tarkoittamaan kaikkia punjabilaista ruokaa tarjoilevia ravintoloita. Löysimme pieneltä epämääräiseltä kujalta kyseisen ravintolan, Kesar Da Dhaban ja saimmekin kokea melkoisen makuorgasmin! Channa masala (kikherneitä maustekastikkeessa) ja Aloo palak (perunaa pinaattikastikkeessa) sekä tuoreet chapati-leivät olivat vertaansa vailla. Annokset olivat tulisempia kuin useimmissa paikoissa, ja hikeä valuen saimme aterian päätökseen. Dhaba oli sisältä melko kulunut ja nuhjaantunut, ehkä hieman epäsiistikin, kuten monet kätketyt ravintola-aarteet Intiassa. Ei siis kannata antaa ensivaikutelman johtaa harhaan. J

Keskiviikko-aamuna kirjauduimme ulos hotellista ja suuntasimme kohti Amritsarin bussiasemaa. Löysimme melko nopeasti paikallisbussin kohti Dharamshalaa, Himachal Pradeshia. Odottelimme puolisentoista tuntia bussin lähtöä ja vihdoin pääsimme matkaan. Rinkat oli pakattu bussin katolle ja tiesin aiemman kokemuksen perusteella odottaa töyssyistä matkaa, joten olin tyytyväinen lastaajan sitoessa rinkat erittäin vahvasti kiinni katolle. Saisimme ainakin bussimatkan ajan pitää kiinni mielikuvasta, että omistamme yhä rinkallisen vaatteita ja muuta kohtuullisen hyödyllistä. :D Bussissa oli muitakin reppureissaajia; korealainen pariskunta sekä israelilainen vanhempi mies. Vaihdoimme suunnitelmiamme heidän kanssaan ja sen jälkeen keskityimme selviämiseen. Paikallisbussi ajeli jokaisen kyläpahasen ja kaupungin läpi, ja kyyti oli melkoista röykytystä. Pysähdyimme Pathankotiin tauolle ja koko keho tuntui pahoinpidellyltä. Jaloiteltuamme ja ostettuamme lisää vettä, jatkoimme matkaa. Himachal Pradeshiin saavuttuamme tiet muuttuivat mutkaisemmiksi vuoristoteiksi ja bussi täyttyi paikallisista. Avonaisten ikkunoiden läpi pystyimme kuitenkin jo aistimaan muuttuneen ilmaston, tätä oli niin odotettu! Viileä, miellyttävämpi vuoristoilma tuntui paahtavan Punjabin lämmön jälkeen kuin kauan odotetulta, tervetulleelta ystävältä.

Amritsarin liikennettä

Rinkat bussin katolla

Saavuimme seitsemän maissa Dharamshalan bussiasemalle, ja koska rinkat piti saada pois bussin katolta bussin jo halutessa jatkaa matkaa, kiipesivät Pepe ja israelilainen mies katolle. Korealainen mies ja minä otimme rinkkoja vastaan ja saimme onneksi kaikkien omaisuuden turvallisesti alas. Jatkoimme saman tien matkaa McLeod Ganjiin, Dharamshalaan kuuluvaan alueeseen, jossa Dalai Lamakin asuu tuhansien muiden Tiibetin pakolaisten kanssa. McLeod Ganjissa on paljon turisteja, mutta tunnelmaltaan paikka on hyvin miellyttävä, ystävällinen ja rauhallinen, levätessään Himalajan sylissä. Itse pidän paikan henkisestä ilmapiiristä todella paljon, ja päätimmekin että jäämme viettämään aikaa meditoiden, joogaillen ja vuoristossa liikkuen pariksi viikoksi, ladaten akkuja ennen uusia koitoksia. Illan jo hämärtäessä suuntasimme kohti tuttua majoituspaikkaa ja onneksemme saimme huoneen. Kaiken lisäksi paikan pyörittäjä Javid tunnisti meidät kahden vuoden takaa! Viime vierailulla tämä ystävällinen muslimimies tutustutti meidät veljeensä ja vierailimme heidän kodissaan Kashmirin maaseudulla. Ystävällinen pilke hänen silmissään sai meidät tuntemaan olomme enemmän kuin tervetulleeksi ja tuntui miltei kuin olisi tullut kotiin. J

Torstaina suuntasimme reippaalle kävelylenkille kohti Bhagsunagin vesiputousta. Ilmaston ollessa paljon miellyttävämpi, oli ihanaa päästä liikkumaan! Keho tuntui tukkoiselta ja jumiutuneelta joten kävely teki hyvää ja tuntui puhdistavalta. Vesiputouksilla oli paikallisia poikia ja miehiä virkistäytymässä kirkkaan, kylmän veden alla, ja sillä hetkellä toivoin olevani intialainen mies. Näin naisena ei täällä nimittäin tulisi kysymykseenkään heittää uima-asuun ja hypätä joukkoon. Kävellessämme takaisinpäin pysäytti paikallinen hymyilevä mies meidät ja kyseli tarvitsemmeko jotakin. Kieltäydyttyämme kohteliaasti mies totesi meille: ”You guys look like you wanna smoke some weed?”.  Kieltäydyimme yhä ja jatkoimme matkaa, mies häipyi nopeasti yhä hymyillen pois. Olen kuullut että Dharamshalassa ja etenkin sen yläosassa, Dharamkotissa, on paljon pilvenpolttelijoita. Viime reissulla tapasimme mukavan israelilaisen reissaajan meditaatiokeskuksessa Dharamkotissa, mutta hän oli kyllä aivan pöllyssä kokoajan. Olen toki nähnyt kaikenlaista enkä suhtaudu kauhistellen päihteisiin, mutta mielelläni itse kyllä pysyn tälläkin reissulla muissa seurueissa. J

McLeod Ganj

Bhagsunagin vesiputous

Iltapäivällä kävin 90 minuutin tiibetiläisessä hieronnassa, jonka jälkeen olo tuntui taivaasta pudonneelta. Illalla kävimme syömässä ja aamulla suuntaamme joogaamaan. Alle 100 metrin päässä majoituksestamme on astangajoogasali. Vaikka viimeinen reissukuukausistamme onkin omistettu joogaamiselle Mysoressa, astangajoogan synnyinsijoilla, pyrin löytämään joogasaleja kaikkialta matkan varrelta. Tarina jatkukoon taas uusien kommellusten kerryttyä kokemuspankkiin. J