Olemme nyt viettäneet McLeod Ganjissa, Dharamshalassa
useamman päivän. Täällä on sadekausi, monsuuni, joten sunnuntainakin satoi
kaatamalla vettä koko päivän. Sähköt olivat myös poissa miltei koko päivän ja
päivä kului leppoisasti sateen ropinaa kuunnellen, Himalajaa aistien ja kirjoja
kynttilänvalossa lueskellen. Löysimme myös Jogiwara Roadilta ihanan
ajanviettopaikan; terveysruokaa tarjoilevan, tunnelmallisen kahvila-ravintolan,
josta löytyy myös suuri määrä buddhalaista ja tiibetiläistä kirjallisuutta.
Paikkaa pitää tiibetiläinen nainen, jonka veli on lomalla lääketieteen
opinnoistaan Delhissä, auttamassa siskoaan tarjoilun kanssa. Juttelimme lattiatyynyillä
istuen pari tuntia tämän erittäin mukavan miehen kanssa, hän kertoi
tiibetiläisistä juurista, perheestään ja elämästään Intiassa. Paikka mainostaa Intiassa
oletusarvoisen kasvisruoan lisäksi vegaanista ruokaa, ja tarjolla olikin kaikenlaisia
herkkuja vihermehusta punajuurimehuun ja viherpirtelöstä tofu-piirakkaan.
Söimme herkulliset kasvisburritot, joiden täytteistä maistoin avokadoa,
raastettuja eri kasviksia, ituja, papuja ja itsetehtyä tuoresalsaa. Juomaksi
Kombucha-teetä ja tuorepuristettua mehua. Raikkaat, puhtaat maut tuntuivat
herkullisilta mausteisten makujen keskellä. Niin paljon kuin rakastankin
intialaista ruokaa, aiheuttaa jatkuva vehnän ja raskaiden makujen syöminen
hieman tukkoisaa oloa, niin henkisesti kuin fyysisestikin.
![]() |
| Aamulenkkikavereita Dharamkotissa |
![]() |
| Auringonlasku McLeod Ganjissa |
Oleskelu täällä tuntuu juuri nyt erittäin hyvältä; puhdistavalta,
avaavalta, virkistävältä ja herkistävältä. Selvästi jotain kuplii pinnan alla
tullakseen ulos. Mutta sitä vartenhan tätä elämää eletään ja koetaan,
oppiaksemme jatkuvasti uutta ja oivaltaaksemme jotakin sellaista, jonka avulla
polkua voi taas taivaltaa eteenpäin. Viime Intian reissulla koin sellaista
sydämen avautumista, joka avasi ovia uusiin suuntiin. Olen vuosi vuodelta
elellyt enemmän ja enemmän sydämen ohjaamana, se jos jokin on vapauttavaa;
vapauttaa niin omista kuin muidenkin odotuksista ja ohjaa kohti jotain
aidompaa. Parikymppisenä elelin monta vuotta melko synkissä vesissä, ja sieltä itse
lopulta noustessani oivalsin konkreettisesti jotakin ihmismielen voimasta.
Vuosia harjoittaessani mieltäni aloin kuitenkin oivaltaa mielen olevan vain
työkalu, ja tärkeimmän piilevän siellä syvemmällä. Ja kerroksia riisumalla ja
avaamalla olen päässyt kosketuksiin sen kanssa. Voin vain mielenkiinnolla
odottaa mitä kaikkea muuta saankaan oppia tällä elämänpolulla ja mihin kaikkeen
sydämeni minut johdattaakaan. J
Kuluneiden päivien joogaamiseen ja päiväretkien ohella
kävimme sunnuntaina tiibetiläisessä museossa. Museossa kerrottiin Tiibetin
kansan historiasta nykypäivään saakka. Kiina miehitti Tiibetin 1950-luvun
alussa, minkä jälkeen Keski-Tiibetistä tuli Tiibetin autonominen alue ja yksi
Kiinan 27 maakunnasta. Tiibetiläisiä asuu myös muualla Kiinassa, ja vuoden 1959
epäonnistuneen kansannousun seurauksena tiibetiläisiä pakolaisia asuu runsaasti
etenkin Intiassa (Wikipedia). Myös Dalai Lama pakeni Tiibetistä vuonna 1959 ja
päätyi vuonna 1960 Dharamshalaan, jossa asuu nykyään useita tuhansia Tiibetin
ulkopuolella asuvista 130 000 tiibetiläispakolaisesta. Dalai Lama perusti
vuonna 1960 Dharamshalaan Tiibetin pakolaishallituksen, ja Dharamshalasta onkin
muodostunut Intiassa olevien Tiibetin pakolaisten kulttuurinen ja yhteisöllinen
keskus. Dalai Lama on vaatinut Kiinaa antamaan Tiibetille autonomian maan
etnisen ja kulttuurin säilymisen turvaamiseksi, mutta hän ei ole vaatinut
täyttä itsenäisyyttä. Kiina nujertaa yhä Tiibetin itsenäisyyttä tai suurempia
vapauksia vaativat kansanliikkeet. Dalai Laman kuvan hallussapidosta joutuu
tänäkin päivänä vankilaan ennalta määräämättömäksi ajaksi (Wikipedia). Täällä
Dharamshalassa on hienoa nähdä kuinka tiibetiläistä kulttuuria pyritään vaalimaan. Kiinan tehdessä osasta Tiibetiä vuonna
1965 Tiibetin autonomisen alueen, Buddhalainen koulutusjärjestelmä
korvattiin maallisella, karjatalous sosialisoitiin ja yksityisomaisuus
takavarikoitiin. Kulttuurivallankumouksen aikana Tiibetissä
hävitettiin paljon perinteistä kulttuuria: buddhalaista taidetta ja esineistöä
sekä suuri osa luostareista tuhottiin (Wikipedia). Kulttuuri säilyikin
toimintakykyisenä vain Tiibetin ulkopuolella. Museokierroksen loputtua kirjoitimme
vieraskirjaan ajatuksemme muiden kommentoijien alle: ”Tibetan culture is
interesting & beautiful. We are with you and support Free Tibet!”.
![]() |
| Muistomerkki 1,2 miljoonan kuolleen tiibetiläisen muistoksi |
![]() |
| Nuoria munkkeja Dalai Laman temppelin alueella |
Tänään on taas aamun asanaharjoitus takana, olo on virkistynyt ja valmis vastaanottamaan uuden päivän kujeineen. Kirjoittelen lähiaikoina lisää muun muassa buddhalaisuudesta,
tuosta itselle läheisestä uskonnosta. Aurinkoa ja valoa kaikille
mukanakulkijoille. J




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti