14.7.2014 Pinnan alla kuplii

Olemme nyt viettäneet McLeod Ganjissa, Dharamshalassa useamman päivän. Täällä on sadekausi, monsuuni, joten sunnuntainakin satoi kaatamalla vettä koko päivän. Sähköt olivat myös poissa miltei koko päivän ja päivä kului leppoisasti sateen ropinaa kuunnellen, Himalajaa aistien ja kirjoja kynttilänvalossa lueskellen. Löysimme myös Jogiwara Roadilta ihanan ajanviettopaikan; terveysruokaa tarjoilevan, tunnelmallisen kahvila-ravintolan, josta löytyy myös suuri määrä buddhalaista ja tiibetiläistä kirjallisuutta. Paikkaa pitää tiibetiläinen nainen, jonka veli on lomalla lääketieteen opinnoistaan Delhissä, auttamassa siskoaan tarjoilun kanssa. Juttelimme lattiatyynyillä istuen pari tuntia tämän erittäin mukavan miehen kanssa, hän kertoi tiibetiläisistä juurista, perheestään ja elämästään Intiassa. Paikka mainostaa Intiassa oletusarvoisen kasvisruoan lisäksi vegaanista ruokaa, ja tarjolla olikin kaikenlaisia herkkuja vihermehusta punajuurimehuun ja viherpirtelöstä tofu-piirakkaan. Söimme herkulliset kasvisburritot, joiden täytteistä maistoin avokadoa, raastettuja eri kasviksia, ituja, papuja ja itsetehtyä tuoresalsaa. Juomaksi Kombucha-teetä ja tuorepuristettua mehua. Raikkaat, puhtaat maut tuntuivat herkullisilta mausteisten makujen keskellä. Niin paljon kuin rakastankin intialaista ruokaa, aiheuttaa jatkuva vehnän ja raskaiden makujen syöminen hieman tukkoisaa oloa, niin henkisesti kuin fyysisestikin.

Aamulenkkikavereita Dharamkotissa

Auringonlasku McLeod Ganjissa

Oleskelu täällä tuntuu juuri nyt erittäin hyvältä; puhdistavalta, avaavalta, virkistävältä ja herkistävältä. Selvästi jotain kuplii pinnan alla tullakseen ulos. Mutta sitä vartenhan tätä elämää eletään ja koetaan, oppiaksemme jatkuvasti uutta ja oivaltaaksemme jotakin sellaista, jonka avulla polkua voi taas taivaltaa eteenpäin. Viime Intian reissulla koin sellaista sydämen avautumista, joka avasi ovia uusiin suuntiin. Olen vuosi vuodelta elellyt enemmän ja enemmän sydämen ohjaamana, se jos jokin on vapauttavaa; vapauttaa niin omista kuin muidenkin odotuksista ja ohjaa kohti jotain aidompaa. Parikymppisenä elelin monta vuotta melko synkissä vesissä, ja sieltä itse lopulta noustessani oivalsin konkreettisesti jotakin ihmismielen voimasta. Vuosia harjoittaessani mieltäni aloin kuitenkin oivaltaa mielen olevan vain työkalu, ja tärkeimmän piilevän siellä syvemmällä. Ja kerroksia riisumalla ja avaamalla olen päässyt kosketuksiin sen kanssa. Voin vain mielenkiinnolla odottaa mitä kaikkea muuta saankaan oppia tällä elämänpolulla ja mihin kaikkeen sydämeni minut johdattaakaan. J

Kuluneiden päivien joogaamiseen ja päiväretkien ohella kävimme sunnuntaina tiibetiläisessä museossa. Museossa kerrottiin Tiibetin kansan historiasta nykypäivään saakka. Kiina miehitti Tiibetin 1950-luvun alussa, minkä jälkeen Keski-Tiibetistä tuli Tiibetin autonominen alue ja yksi Kiinan 27 maakunnasta. Tiibetiläisiä asuu myös muualla Kiinassa, ja vuoden 1959 epäonnistuneen kansannousun seurauksena tiibetiläisiä pakolaisia asuu runsaasti etenkin Intiassa (Wikipedia). Myös Dalai Lama pakeni Tiibetistä vuonna 1959 ja päätyi vuonna 1960 Dharamshalaan, jossa asuu nykyään useita tuhansia Tiibetin ulkopuolella asuvista 130 000 tiibetiläispakolaisesta. Dalai Lama perusti vuonna 1960 Dharamshalaan Tiibetin pakolaishallituksen, ja Dharamshalasta onkin muodostunut Intiassa olevien Tiibetin pakolaisten kulttuurinen ja yhteisöllinen keskus. Dalai Lama on vaatinut Kiinaa antamaan Tiibetille autonomian maan etnisen ja kulttuurin säilymisen turvaamiseksi, mutta hän ei ole vaatinut täyttä itsenäisyyttä. Kiina nujertaa yhä Tiibetin itsenäisyyttä tai suurempia vapauksia vaativat kansanliikkeet. Dalai Laman kuvan hallussapidosta joutuu tänäkin päivänä vankilaan ennalta määräämättömäksi ajaksi (Wikipedia). Täällä Dharamshalassa on hienoa nähdä kuinka tiibetiläistä kulttuuria pyritään vaalimaan. Kiinan tehdessä osasta Tiibetiä vuonna 1965 Tiibetin autonomisen alueen, Buddhalainen koulutusjärjestelmä korvattiin maallisella, karjatalous sosialisoitiin ja yksityisomaisuus takavarikoitiin. Kulttuurivallankumouksen aikana Tiibetissä hävitettiin paljon perinteistä kulttuuria: buddhalaista taidetta ja esineistöä sekä suuri osa luostareista tuhottiin (Wikipedia). Kulttuuri säilyikin toimintakykyisenä vain Tiibetin ulkopuolella. Museokierroksen loputtua kirjoitimme vieraskirjaan ajatuksemme muiden kommentoijien alle: ”Tibetan culture is interesting & beautiful. We are with you and support Free Tibet!”.

Muistomerkki 1,2 miljoonan kuolleen tiibetiläisen muistoksi

Nuoria munkkeja Dalai Laman temppelin alueella

Tänään on taas aamun asanaharjoitus takana, olo on virkistynyt ja valmis vastaanottamaan uuden päivän kujeineen. Kirjoittelen lähiaikoina lisää muun muassa buddhalaisuudesta, tuosta itselle läheisestä uskonnosta. Aurinkoa ja valoa kaikille mukanakulkijoille. J