Tiistaina 15.7. aamupäivällä heitimme reput selkään ja otimme
suunnan kohti Triundia. Eri lähteiden mukaan matkaa sinne on McLeod Ganjista 9-11km
ja LonelyPlanetin Trekking In The Indian Himalaya – kirjan mukaan tuo matka
olisi 14km. Jotain siis tuolta väliltä lienee tuo yhdensuuntainen matka. Lähdimme McLeod Ganjista, noin 1750 metrin
korkeudelta ensin kohti Dharamkotia, josta matka jatkui hyvin helppokulkuista
polkua pitkin vähitellen ylemmäs. Polku jatkui helppokulkuisena tienä
ensimmäiselle teekojulle, joka oli 2300 metrissä. Pysähdyimme mehulle ja matka
jatkuikin kivikkoisena polkuna ylemmäs. Sadekauden takia ilma oli hyvin sumuinen,
mutta ajoittain näimme kauniita maisemia alaspäin. Olimme varustautuneet
sadevarusteilla, mutta onneksemme emme koko päivänä niitä tarvinneet.
Ilmeisesti edellisinä päivinä oli satanut tiistainkin edestä. J Viimeiset kilometrit
Triundia kohti olivat hyvin kivikkoisia ja suhteellisen haastavia johtuen sade-
ja sulamisvesistä, jotka valuivat pitkin kiviä tehden niistä hyvin liukkaita.
Kiviltä kiville sai ihan harppoa ja vihdoin saavuimme Triundiin, vajaaseen
3000 metriin. Maisemat ovat kuuleman mukaan ylhäältä mahtavat, mutta sumupilvet
peittivät aluksi kaiken näkyvyyden. Päätimme siis haukata hieman purtavaa ja
odotella josko pilvet väistyisivät.
 |
| Matkalla Triundiin |
 |
| Näkymä sumupilvien lävitse Triundin huipulta |
Ostimme höyryävät annokset riisiä ja dahlia telttamyyjältä
ja istuimme alas syömään ja katselemaan ympärillemme. Huipulla on yksi
vierasmaja, mahdollisuus tietenkin majoittua teltan kanssa sekä pari
ruokakojua/telttaa. Osa ihmisistä majoittuu yöksi Triundiin ja jatkaa matkaa
eteenpäin tai takaisin alas Dharamshalaan seuraavana päivänä. Osa taas jatkaa
samana päivänä matkaa takaisin alas kuten mekin. Syötyämme väistyivät pilvet
hetkeksi, nähdäksemme vastapäiviä lumisia huippuja. Hengittelimme, ihmettelimme maailman mahtavuutta ja jutustelimme brittipariskunnan sekä intialais-amerikkalaisperheen
kanssa tovin. Perhe oli punjabilaista
alkuperää ja muuttanut Yhdysvaltoihin, mutta vierailevat perheidensä luona Intiassa
joka vuosi. He kehuivat kuinka mukavaa tänä vuonna oli ollut käydä Punjabissa,
koska lämpötila oli niin miellyttävä (yli 40 astetta). Tirskahdin mielessäni
muistellessani hiestä valuvia kehojamme ja läpimärkiä vaatteitamme. Selvästi nämä
suomalaiset kehomme on luotu kestämään paremmin pakkasta ja viimaa. :D Lähdimme
pian suuntaamaan takaisinpäin, heilutimme ruokamyyjälle ja pistimme vipinää
töppösiin ehtiäksemme takaisin ennen pimeän tuloa. Parin kilometrin kuluttua
saavuimme teekojulle, jossa juuri hyvästelemämme ruokamyyjä oli istumassa
hymyillen. Vaikka vauhtimme oli ollut rivakka, tiesi hän tietenkin paremmat
oikopolut. Loppumatka sujui hyvällä vauhdilla ja olimmekin paljon ennen pimeää
perillä alhaalla. Haimme hieman ruokaa ja loppuilta kuluikin lepäillessä ja
kevyesti venytellessä. Kokonaismatka oli siis lähteestä riippuen 18 – 28 km
(eipä tullut mieleen mitata matkaa itse..). Teemme tällä reissulla pidempiäkin
vaelluksia korkeammalla, mutta tämä oli erittäin mukava startti. J
Vierailimme keskiviikkona Dalai Laman temppelillä, Tsuglagkhangissa,
toistamiseen tällä reissulla. Dalai-lama on Tiibetin
buddhalaisuuden Gelugpa-koulukunnan vaikutusvaltaisin edustaja, mutta ei sen
johtaja. Historiallisesti dalai-lamalla on usein ollut Tiibetin poliittisen
johtajan rooli. Ensimmäinen dalai-lama, Gendun Drup syntyi
vuonna 1391. Nykyinen, 14. dalai-lama on Tenzin Gyatso (Wikipedia). Dalai
Laman asunto sijaitsee temppeliä vastapäätä ja sinne ei tietenkään ole asiaa,
mutta temppelialueelle ja siellä sijaitseviin kahteen eri temppeliin pääsevät
vierailijatkin joka päivä. Aikaisin aamulla on myös mahdollista osallistua
munkkien chanttaamiseen (eli pyhien tekstien ääneenlausumiseen) ja meditaatioon.
Turvallisuustoimet olivat tiukentuneet parin vuoden takaa, jolloin kuvaaminen
oli kielletty kirjallisin ja kuvallisin ohjein, mutta kukaan ei tehnyt mitään
estääkseen ihmisiä kuvaamasta. Nyt puhelimet ja kamerat piti jättää narikkaan
ja temppelialueelle ei päässyt ilman turvatarkastusta. Turvatarkastajamies
huomasi käsissäni olevat vuosien takaiset tatuoinnit, joista toisessa lukee
DHARMA, ja innostui täysin. Hän kutsui kaksi muutakin tarkastajaa katsomaan
tatuointiani ja lopulta kehuttuaan sitä yhä, taputtivat minua olalle ja toivottivat
hymyillen kaikkea hyvää. Jatkoimme tämän hauskan kohtauksen jälkeen matkaa, ja
pysähdyimme ennen temppeliin menoa katselemaan munkkien toimintaa temppelin
aukiolle. Aukiota vastapäätä sijaitsee Namgyal-luostari, jossa asuvat munkit
tekevät joka päivä perinteisiä tiibetiläisiä väittelyharjoituksia aukiolla. Munkit
olivat pareittain, ja toinen parista sivalsi selvästi maassa istuvaa pariaan sanallisin
kääntein samalla voimakkaasti käsiään yhteen lyömällä. Toisen tehtävänä näytti olevan
rauhallisesti ottaa vastaan tämä tai väitellä menettämättä malttiaan. Hieman
tämä jäi epäselväksi mutta melkoinen huuto ja mekkala alueella oli. Osalla
munkeista näytti lähtevän homma lapasesta ja naurukin raikasi, mutta eipä
asioiden kai tarvitse henkisellä polullakaan turhan vakavia olla. J Täällä McLeod Ganjissa
näkyy munkkeja älypuhelintensa kanssa ja istumassa rivissä nettikahvilassa Facebook-
ja Youtube-sivuja selaillen. Toki internet on pullollaan opetuspuheita ja muuta
hyödyllistä, ja yhteydenpito on tietenkin nykypäivänä helpointa netin välityksellä,
oli munkki tai ei. Kieltämättä kuitenkin kadulle näkyvä tilanne munkkitoveruksista
hampurilaisbaarin tiskillä pohtimassa mitä ottaisivat, pisti hieman
hymyilyttämään. J
 |
| "Ottaisinko ranskalaiset vai tuon vegehampparin?" |
Munkkien harjoituksia tovin seurattuamme vierailimme ensin
Kalachakra-temppelissä, joka on varsinaisen Dalai Laman temppelin vieressä. Vuonna
1992 rakennetun, Kalachakralle omistetun temppelin vierailun jälkeen siirryimme
temppelikompleksia kiertäviä käytäviä pitkin eteenpäin, ihastellen kauas
aukeavia maisemia. Astuimme seuraavaksi Tsuglagkhangiin ja vietimme täällä
hieman pidemmän tovin. Temppelissä on kolme isoa patsasta; Shakyamuni Buddha
(Siddhartha Gautama, Buddha), Padmasambhava (Intialainen joogi, joka toi aikanaan
buddhalaisuuden Tiibetiin) sekä Avalokitesvara (tuhatkätinen, suuren
myötätunnon bodhisattva; bodhi tarkoittaa valaistunutta ja sattva olentoa).
Dalai-laman uskotaan olevan Avalokitesvara-bodhisattvan ruumiillistuma.
Padmasambhava sekä Avalokitesvara ovat temppelissä kasvotusten kohti Tiibetiä
ja kaikille patsaille on lahjoitettu runsaasti ruokia ja rahaa. Luin mielessäni
Avalokitesvaralle pienen rukouksen erään ystäväni puolesta ja kiitin kaikesta.
Temppelillä aistii kyllä erittäin henkisen kosketuksen, vaikkei Dalai Lama itse
olekaan paikalla.
 |
| Church of St John in the Wilderness |
Temppelivierailun jälkeen lähdimme katsomaan anglikaanista kirkkoa,
nimeltään ”Church of St John in the Wilderness”. Kirkko rakennettiin vuonna
1852 palvelemaan brittijoukkoja perheineen Dharamshalassa. Vuonna 1905 koko Kangran
aluetta ravisteli suuri maanjäristys, jossa kuoli miltei 20 000 ihmistä. Myös
kirkko kärsi suuria tuhoja, mutta se saatiin korjattua sen ollessa yhä alueen
vanhimpia alkuperäisiä rakennuksia. Kirkko itsessään ja sitä ympäröivät näkymät
saivat miltei tuntemaan olevansa Euroopassa, lukuun ottamatta taustalta
kuuluvia jatkuvia autojen tööttäyksiä ja muita niin intialaisia elämänmerkkejä.
J
Torstaina vuorostaan kävelimme nelisen kilometriä ylämäkeen,
Dal-järvelle. Nimensä järvi on saanut Kashmirin
kuuluisalta Dal-järveltä. Järveä pidetään pyhänä paikkana sen vieressä
sijaitsevan pienen hindutemppelin, Shiva mandirin vuoksi. Shivaa palvovat
hindut käyvät kerran vuodessa kastautumassa tähän pyhänä pidettyyn veteen. Järvessä
asuu erilaisia kaloja, joita monet vierailijat ruokkivat heittelemällä järven
vihertävään veteen leivänpaloja. Järvellä oli rauhaisa tunnelma ja istuimmekin
tunnin sen laitamalla, sisäänhengitellen alueen tunnelmaa. Järven yläpuolella
on tiibetiläisten lasten kylä, Tibetan Children’s Village, jonne suuntasimme
seuraavaksi pienen sateen ropistessa yllämme. Kyseessä on yhteisö, jonka
taustalla on voittoa tavoittelematon hyväntekeväisyysjärjestö. Järjestö (TCV) huolehtii
tiibetiläisten orpojen, varattomien- ja pakolaislasten koulutuksesta ja
huolenpidosta. Päätoimipiste on täällä Dharamshalassa, jossa vierailimmekin, mutta
toimintaa on ympäri Intian ja järjestön huollettavana onkin yli 12 000 lasta.
Toimintaa on ollut vuodesta 1964 saakka ja vuonna 2009 järjestö perusti
ensimmäisen tiibetiläisen collegen maanpaossa, Bangaloreen, Intiaan. Nimeltään
paikka on ”The Dalai Lama Institute for Higher Education” ja tavoitteena
opinahjolla on opettaa niin Tiibetin kieltä ja kulttuuria kuin tieteitä ja
taiteitakin maanpaossa eläville tiibetiläisille opiskelijoille (Wikipedia).
Ensimmäisenä astuessa isolle urheilu- ja leikkikentälle näkyi iso teksti: ”OTHERS
BEFORE SELF”. Ajatelkaapa jos tällainen ohjenuora ohjaisi täällä länsimaissakin
tulevaisuuden toivojemme kasvatusta ja koulutusta? Kenties olisimme matkalla
vähemmän kylmään, itsekkääseen ja kilpailuhenkiseen maailmaan. Tiibetiläiset
ihmiset vaikuttavat ulospäin hyvin vilpittömiltä, ystävällisiltä ja avoimilta.
Dalai Lama onkin kuvannut kansaa sielultaan ja perimältään uskonnollisiksi ja
hyväntahtoisiksi.
 |
| Dal-järvi |
 |
| Elämänohjeita Tibetan Children's Villagen pihalla |
Torstaina illalla kääntyikin sitten hyvän onnen kelkkani ja
seuraavat kolme vuorokautta kuluivat 40 asteen kuumeessa, horkassa kieriskellen
intialaisen kylpyhuoneen lattialla, minkään kiinteän tai nestemäisen ruoan tai
juoman pysyessä sisälläni. Enpä ole ennen millään matkalla sairastunut, edes
Intiassa, mutta aikansa ja paikkansa kai kaikelle, kuten Raamatussakin sanotaan.
J Intialaisen ystäväni Amitin henkinen opettaja
antoi Amitille viisaan neuvon, josta sain kummalla tavalla lohtua: ”You can’t
have security, comfort and truth at the same time”. Security
on poistettu yhtälöstä luopuessamme vanhasta ja lähtiessämme kohti uutta. Comfort tuntui melko kaukaiselta
kouristellessani lattialla. Kenties olinkin taas yhden askeleen polullani lähempänä
totuutta? :D On myös puhdistavaa käydä
matkallaan läpi muutakin kuin auringonpaistetta.
”Sateen jälkeen
hiekkatiellä, kauneus hehkuu ja kumartaa syvään”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti